Ehdottomasti José Saramagon Elefantin matka. Kirjoitinkin taannoin pettymyksestäni täällä, joten en ala enää paljoa tässä kertailemaan. Mutta siis pähkinänkuoressa: kirjailija, jota kaikki tuntuivat hypettävän ja teos, jota kovin moni odotti. Mutta kirjailijan tyyli ei sitten iskenyt yhtään. Odotin hyvää lukukokemusta, sain vain päänsärkyä kieliopista.
Onneksi en ottanut tätä kirjaa;-)
VastaaPoistaKai se vähän niin on, että jos pitää Saramagon tyylistä, niin tuokin teos on hyvä. Minä vaan rakastan kielioppia, mitä Saramago taas tuhoaa mennen tullen.
VastaaPoistaOnpas sääli, ettet pitänyt Saramgosta!
VastaaPoistaSaramago on yksi lempikirjailijoistani, mutta hänellä on kyllä täysin oma tyylinsä. Uutta kirjaa en ole vielä lukenut, mutta voisin kuvitella, ettei se ole helpoin Saramgo. Kokeile Kertomus sokeudesta -kirjaa tai Oikukasta kuolemaa, joka on kevyempi... ja Saramagoa lukiessa on kielenhuolto jätettävä syrjään... (Kerran vastaani tuli kirjastossa herran kirjoittama kirja, johon joku oli laittanut pilkut ;) hih, hieman huvitti kyllä tuo nobelistin mestaroiminen...).
Valkoinen kirahvi, pettymyksestäni huolimatta olen kyllä ajatellut antaa Saramagolle vielä toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden. Varsinkin Kertomus sokeudesta on sellainen, jota moni on jo suositellut, joten se on ainakin luettavien listalla jo. Samoin itseämi houkuttelisi myös Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Voi jopa olla, että seuraavien lukeminen sujuu kivuttomammin kun tietää, että Saramagon kielioppi ei ole ihan taiteen sääntöjen mukaista. Ensimmäisellä kerralla tuo vain tuli vasten kasvoja epämielyttävänä yllätyksenä. (Ja kieltämättä teki minunkin mieleni vähän viilata pilkkuja vaikka tiesinkin kyseessä olevan vain tehokeino. :D)
VastaaPoista