30 päivää kirjoja; Lempihahmoni

Ensimmäisenä mieshahmot, joista pidän eniten: Leo Kirrin Viisikoista. Silloin ekaluokkalaisena olin vaikuttunut siitä roolista, ja luottamuksesta, mitä Leo nautti sisaruksiensa ja serkkunsa seurassa. Ihailin häntä niin ja halusin olla hänen kaltaisensa. Jussi Vares Reijo Mäen Vares-sarjasta. Vaikka mies onkin oikeasti suuremman luokan renttu, on hän silti hahmo, jonka seikkailuja jaksaa malttamattomana seurata. Ja tietenkin se, että herra "asuu" Turussa on aina hyvä lisä. Severus Snape Pottereista, ja huom, tämä fanitus on alkanut jo kauan ennen kuin Alan Rickman astui hänen saappaisiinsa; mies on salaperäinen ja väärinymmärretty sankari, jonka sisäistä maailmaa olen yrittänyt joskus tulkita ehkä vähän liikaakin. Ja sitten vielä Zaphod Beeblebrox Linnunradan käsikirjasta. Kaksi päätä, kolme kättä ja niistä aikaansaatu huumori jaksaa naurattaa joka kerta. Hulluhan Zaphod on, mutta entä sitten. Ja tietenkin Tuntemattoman sotilaan Rokka, ilman kyseisen henkilön iloista elmänasennetta ja ihanaa murretta, en takuulla olisi viihtynyt kirjan parissa yhtä hyvin. Eikä häntä ole edes pilattu elokuvaversioissa, vaan hän on niissäkin oma itsensä.

Sitten käsittelyyn kolme suosikkinaistani. Ylipäätänsä kiinnyn todella harvoin hahmoihin, ja ilmeisesti naishahmot ovat minulle vielä vaikeampia kuin miehet. Tällekin listalle päätyneet naiset ovat vielä sellaisia, jotka eivät kovin neitejä ole, kertoo jotakin siitä, millaiset hahmot minuun iskevät. Pitäydytään Viisikoissa ja nimetään tähän porukan poikatyttö Paula/Pauli. Ala-asteikäisenä suurin osa kavereistani oli poikia ja minäkin tunsin jollain tasolla olevani yksi heistä. Eipä siis ole ihme, että jumaloin Paulaa, joka uskalsi avoimesti sanoa olevansa Pauli. Listalta löytyy myös toinen Paula, nimittäin Neiti Etsivä Paula Drew. Paulakaan ei ollut mikään perinteinen tyttömäinen tyttö ja päätyi kaiken lisäksi erilaisiin hienoihin seikkailuihin. Pottereiden maailmasta suosikkini on ilman muuta Minerva McGonagall. Sillä naisella jos jollakin on munaa. Lisäksi Minerva viljelee sellaista huumoria (kuten jo tänne kerran lainaamani Have a biscuit, Potter!), että viihtymättä ei voi olla.