Kirjoittaja: Kjell Westö, käsikirjoituksen suomentanut Arja Tuomari
Kustantaja: Seven-pokkarit
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 527
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Kjell Westön Leijat Helsingin yllä on ennen kaikkea kertomus kaipuusta, siitä kuinka perhe hajoaa ympäri maailman. Toisaalta se on myös päähenkilömme Riku Bexarin kasvukertomus räkänokkaisesta suomenruotsalaiskoltiaisesta vastuuta ottavaksi perheenisäksi.
Kirja kattaa ajanlaskun 1960-luvulta aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Pääsemme seuramaan sen ajan keskeisiä tapahtumia Bexarin perheen näkökulmista - suurimpina kertojaääninä toimivat Riku ja tämän isosisko Marina. Sisarusten isä on Henrik Bexar, menestynyt liikemies joka haluaa nähdä lastensakin saavuttavan suuria. Varsinkin perheen muut lapset joutuvat eksyksiin kun esikoinen, Dani, katkaisee välinsä perheeseensä lopullisesti ja hakeutuu hippien ja huumausaineiden pariin.
Samalla Danin pikkusisko Marina päätyy naimisiin lukioaikaisen poikaystävänsä Rufuksen kanssa. He elävät näennäisen onnellisessa liitossa Marinan toteuttaessa unelmaansa ala-asteen opettajana ja Rufuksen taidegalleristina. Samalla Marina katselee lapseuudenystäviensä pintaliitoelämää nenän varttansa pitkin - kunnes tajuaa Rufuksen ihannoivan samanlaista elämäntapaa. Pian Marina löytää itsensä asumassa Westendissä äkkirikastuneiden seassa, punnitsemassa avioliittoaan ja sen merkitystä.
Eksynyt Riku yrittää roikkua jo ajat sitten rikkoutuneissa hippipiireissä, harrastaa kyseenalaisia viihdemuotoja ja ihannoi edelleen lapsuudenystäviään. Vasta muutto Turkuun rauhoittaa nuoren miehen vilkkaan mielen, mutta paluu Helsinkiin on välttämätön.
Dani kiertää Eurooppaa ja Amerikkaa, yrittää päästä irti huumekoukustaan, siittää kaksi lasta ja lopulta vaikuttaa jo parantaneen tapansa. Hän jopa pitää yhteyttä muihin Bexareihin, omalla tavallaan, mutta on ainakin ajoittain läsnä. Kunnes hän lähtee roudausmatkalle Baltiaan.
Riku ystävineen kokee kaiken aikakaudelle tyypillisen; yrittäjyyden huippuvuodet, vallan joka riistäytyy käsistä ja lopulta laman, joka vie suurimmalta osalta kaiken ja joka on suora seuraus 1980-luvun villistä tuhlailuvuosista. Laman iskiessä Riku tuntee putoavansa tyhjän päälle, vaikka todellisuudessa hän on menettänyt huomattavasti vähemmän kuin ystävänsä; hänellä on vaimo, poika ja mahdollisuudet perustaa oma yritys, toisin kuin hänen ystävillään Cederin veljeksillä, joita uhkaa pitkät vankeustuomiot keplottelusta ja veronkierrosta.
Tarvitaan iso tapahtuma, lama, jotta Rikun silmät viimein avautuvat kaikelle sille, mitä hänen elämässään on. Viimein Riku on valmis ottamaan sen puuttuvan askeleen kohti sisäistä rauhaa ja seesteistä perhe-elämää.
Rakastan Kjell Westön luomaa kuvaa Helsingistä, vaikka muutoin kaupunki on minulle liian suuri. Westö jos kuka on maisemakuvauksen mestari. Hän elävöittää tekstiään aikalaisviittauksilla; Leijat Helsingin yllä on nostalgiamatka 1960-luvun rokin maailmaan, 1970-luvun lähiöelämään, 1980-luvun nousukauteen sekä 1990-luvun lamaan. Lukija kykenee elämään jokaisen aikakauden tekstin välityksellä uudelleen tai, joidenkin tapauksessa, ensimmäistä kertaa. Henkilöhahmot ovat vahvoja, vaikka minua edelleen häiritsee Westön kirjoissa vahva kastijako; suomenruotsalaisilla lapsilla ja nuorilla harvemmin on suomenkielisiä kavereita vaan piirit ovat hyvin eristäytyneet - jääkiekkojoukkueita myöten.
Ottaen huomioon, että tämä oli Westön ensimmäinen täysipitkä tuotos, on kieli erinomaisen hiottua ja kuvailu mukaansatempaava. Näin huolella rakennettua ja koossa pysyvää esikoisromaania harvemmin tapaa, Westö on siis onnistunut asiassaan.
Arvosana: ****
Luin tämän aikoja sitten, varmaan vuoden parin sisällä ilmestymisestä ja ihastuin myös kovasti. Tässä ovat jo selvästi näkyvissä kahden viimeisen romaanin aihiot, pitkät aikajaksot, kaupunkikuvaus, laajat henkilögalleriat jne. Pitäisi lukea uudelleen, niin kauniisti kirjaa kuvailit. Toisaalta minulla on aika monta Westötä vielä lukemattakin :)
VastaaPoistaMinun ensimmäinen Westöni oli Missä kuljimme kerran ja rakastuin silloin täysin romaanin kokonaisuuteen, mutta etenkin juuri kaupunkikuvauksiin ja pitkään aikajaksoon, joka oli vielä kaiken lisäksi kirjoittajan hallussa. Näiden kahden teoksen myötä haluan kyllä lukea kaiken mahdollisen Westöltä - itse asiassa mieli tekisi lukea niitä ihan alkukielellä, että pääsisi kiinni niihin pienimpiinkin nyansseihin.
VastaaPoistaVai että kaunista kuvailua? Kiitoksia vain. Omasta mielestäni sain vain aikaan kasan sekavaa tekstiä. :D