Nyt palataankin taas niihin helpompiin kysymyksiin. Ehdottomasti Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Muistan kun saimme tämän kurssiluettavaksi lukiossa äidinkielen kolmannella kurssilla, en olisi mitenkään halunnut koko kirjaan päin katsoa, koska "se on sellainen tyhmä ja tylsä sotakirja". Koska suurimmalla osalla ikäluokastani oli tämä kurssi samaan aikaan päätin, että ostanpa nyt tuon kirjan omakseni kun halvalla saa, sen voi sitten myydä. Tartuin epäileväisesti kirjaan, luin kaksi ensimmäistä sivua ja olin jo tavattoman myyty. Lienee hyvä tässä vaiheessa sanoa, että ei, en myynnyt kirjaa vaan tuolla se on hyllyssä jälleen lukemista odottamassa.
Rakastuin Rokkaan heti kun tämä tuli kuvioihin. Ihannoin sitä positiivista ilmapiiriä joka vallitsi sodankin keskellä. Naureskelin yhdessä kirjan hahmojen kanssa mukahauskoille jutuille. Ja ennen kaikkea vaikutuin Linnan murrekirjoituksista. Hyvä siis, että meillä oli tuo kirja lukiossa pakollisena luettavana, muuten tuskin olisin vielä tähän päiväänkään mennessä edes koko opukseen tarttunut. Joskus ei kannata antaa ennakkoasenteilleen mielivaltaa vaan lukea kirjaa avoimin mielin ja päätyä ehkä jopa rakastamaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti