Kirjoittaja: Mihail Bulgakov, suomentanut Ulla-Liisa Heino
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1940, suomennos 2005
Sivumäärä: 478
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Saatana saapuu Moskovaan on eittämättä Mihail Bulgakovin kuuluisin romaani. Monien mielestä se on yksi 1900-luvun merkittävimmistä ja humoristisimmista venäjänkielisistä teoksista. Bulgakov aloitti teoksen kirjoittamisen vuonna 1928 ja sai viimeisen version valmiiksi vuonna 1940, vain neljä viikkoa ennen kuolemaansa. Kirja oli pannassa Neuvostoliitossa useamman vuosikymmenen. Ensimmäisen kerran se julkaistiin sensuroituna ja lyhenneltynä Moskva-lehdessä 1966-1967. Ensimmäinen täydellinen versio ilmestyi Venäjällä vasta vuonna 1973 ja viimeisimmän asunsa se sai vuonna 1989.
Romaanissa on kolme limittäistä tarinaa, jotka teoksen edetessä kietoutuvat yhteen: Saatanan vierailu 1930-luvun Moskovassa, Mestarin ja Margaritan rakkaustarina sekä Jeesuksen ajan Jerusalem, jossa Pontius Pilatus panee täytääntöön Jesua Ha-Nostrin kuolemaantuomion. Saatanan hahmo on romaanissa salaperäinen taikuri Woland. Hänen seurueeseensa kuuluvat myös Korovjev alias Fagot, suuren mustan kissan hahmoksi ottanut Begemot, Azazello, Abadonna sekä Hella.
Jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen on selvää, että tuona keväisenä päivänä Moskovassa mikään ei ole enää ennallaan. Kirjailijaliitto Massolitin puheenjohtaja Berlioz liukastuu kiskoilla ja jää raitiovaunun alle, Moskovan teatterimaailma saa uuden esiintyjän maailman kuulusta mustasta maagista, Varietee-teatterin henkilökunta katoaa yksi toisensa jälkeen, mielisairaalat täyttyvät huimaa vauhtia. Mielisairaalassa kohtaavat runoilija Bezdomnyi, joka todisti Wolandin ennustusta Berliozin kuolemasta sekä Mestari, jonka elämäntehtävänä on kirjoittaa romaani Pontius Pilatuksesta kaivaten samalla rakastettuaan Margaritaa.
Kirjan humoristisinta ainesta ovat kuvaukset Saatanan vierailun aiheuttamista sekaannuksista ja kaaostilanteista. Noina hetkinä Bulgakov leikittelee paitsi ihmisten ahneudella ja hyväuskoisuudella, myös neuvostoyhteiskunnan epäkohdilla. Moskovan tapahtumat vuorottelevat Mestarin kirjan lukujen kanssa, joka vie meidät paahteiseen Jersailemiin seuramaan Ha-Nostrin, Pontius Pilatuksen, Leevi Matteuksen sekä Juudas Kirjatilaisen elämää.
Harmittaa, että en ole oikein tutustunut 1930-luvun Neuvostoliiton historiaan. Toki nytkin osasin yhdistää mm. ihmisten selittämättömät katoamiset ja lahjonnan neuvostokriittisyyteen. Uskon, että lukukokemus olisi ollut huomattavasti avartavampi ja avaavampi, jos minulla olisi ollut pohjaa asioille.
Teos herättää hieman ristiriitaisia tunteita jos ei muuten, niin arvostelun saralta. Voiko teokselle, jonka syvintä olemusta ei missään vaiheessa tajunnut, antaa lähes täydellisen arvosanan? Koska kuitenkaan se ei huonoakaan ansaitse. Uusiin tapahtumiin hypätään lähes päätä pahkaa ja selittelyjä ei juurikaan ole. Loppu puolella asioita toki yritetään koota yhteen, mutta edelleen lopputulokseksi jäi hämmentynyt lukija. Viihdyin jokaisen sivun parissa ja uppouduin fantasian maailmaan. Bulgakovin kieli on hyvin leikittelevää, mukaansatempaavaa ja hauskasti kuvailevaa. Kirjaa ei juurikaan malttaisi kädestään laskea, vaan sen haluaa ahmia alusta loppuun mahdollisimman nopeasti. Ehkä pieni osa sekavuudesta johtuikin siitä, että minulla ei juurikaan ollut aikaa kunnolla lukea, vaan luin kirjaa kunnolla pätkissä. Kokonaisuus kärsi, jotkut asiat ehtivät unohtua ja ennen kaikkea samankaltaiset nimet menivät helposti sekaisin.
Arvosana: ****½
