Kirjoittaja: Monika Fagerholm, suomentanut Liisa Ryömä
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 528
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö valikoitui lukupiirimme seuraavaksi luettavaksi lähinnä kiinnostuksesta Fagerholmia kohtaan. Nyt täytyy todeta, että lukupiirimme on kyllä onnistunut valitsemaan kerta toisensa jälkeden vaikeita kirjoja eikä tämäkään ollut poikkeus sarjassa.
Amerikkalainen tyttö on kertomus Seudusta, Bule-lammesta ja Liejuisimman laidan talosta. Se kertoo serkkutalosta, Pomminpamaus Pinky Pinkistä, Oolantilaisesta ja Lorelei Lindbergistä. Se on Sandran ja Doriksen kertomus Eddie de Wirestä. Siinä ovat mukana myös Solveig, Rita, Björn ja Bencku. Ja tietenkin amerikkalainen tyttö ja tämän laulu. Tarinan edetessä kuolee useampi henkilö ja tapahtumat muuttuvat oudoista vielä oudommiksi.
Jos tämä ei olisi ollut lukupiirikirja, olisi tämä jäänyt viimeistään sivulla 150 kesken. Kirja oli aivan liian sekava, jotta sen parissa olisi jaksanut viihtyä pitkiä aikoja ja juuri sadan sivun jälkeen alkoi jo väsymys; siihen saakka jaksoin toivoa, että kirja lähtee vielä käyntiin jossain vaiheessa. Nyt tyydyin vain lukemaan loput periaatteella "tuskinpa tämä tästä selkenee, mutta luetaan nyt kuitenkin".
Mikä tästä teki sekavan? Aikatasoja oli aivan liikaa, lukijan oli vaikea hahmottaa missä ajassa milloinkin mennään, varsinkin kun jopa saman kappaleen sisällä hypittiin vuodesta toiseen. Tuntui myös, että koko kirjassa ei juurikaan ole punaista lankaa, samat asiat toistuivat kerta toisensa jälkeen ilman, että minä lukijana tajusin niiden merkitystä. Jokainen asia tarkastellaan useammalta eri kantilta ja lopulta kuitenkaan mitään ei juurikaan selviä. Lisäksi ainakin minua jäi lopulta vaivaamaan myös se, oliko kaikki vain Sandran ja/tai Doriksen kuvitelmaa, oliko mukana osa totuuttta vai oliko kaikki totta. Mukana oli myös varsinkin sellaisia musiikin historiaa käsitteleviä kohtia, joiden mukanaololle ei keksinyt mitään järkevää selitystä. Samoin samat laulun sanat toistuivat lähes kolmen sivun välein - ja lopulta nekin jäivät suurimmalta osalta selityksettä.
Kaikista henkilöistä käytettiin joko outoja lempinimiä tai koko etunimisukunimi-pötköä. Kirja ei tuntunut juurikaan henkilökohtaiselta tämän vuoksi. Suurin osa henkilöistä jäivät myös täysin statisteiksi, vain Doriksesta ja Sandrasta sai jonkinlaista otetta, heistäkin toki vain lapsuuskuvailujen aikana. Minä itse en pidä kirjoista, joissa lukijan on lähes mahdoton samaistua kehenkään. Minua häiritsi osittain myös kirjan seksuaalisuus, joka ei aina tuntunut luonnollisesti sopivan tapahtumiin. Suhteita ja kokeiluja oli kuin teinin märissä unissa.
Oli tässä toki myös hyviä puolia. Kuvailu oli kaunista ja vaikka en itse ole käynyt Porkkalassa (jonne tämä ilmeisesti pääosin sijoittuu) sain siitä mukavan kuvan päähäni. Kirjassa on myös potentiaalia - suurella karsimisella tämä olisi ollut oikeasti mainio paketti. (Nyt mielestäni kirjan sisältö ei juurikaan vastannut niitä odotuksia, jonka takakansiteksti minulle antoi.) Myös Seudun perhesuhteet olivat minusta hyvin mielenkiintoisia ja osaltaan selittivät varsinkin Sandran käytöstä.
Tuskin kuitenkaan tulen lukemaan mitään muuta Fagerholmilta. Olen tosin kuullut, että Ihanat naiset rannalla olisi huomattavasti parempi kuin tämä, mutta pitkään aikaan en kyllä siihen uskalla tarttua. Tuntuu siltä, että joko suomenruotsalainen kirjailija kirjoittaa todella hyvin (kuten Westö) tai sitten hän sortuu ylikikkailuun (kuten Fagerholm tässä). Kuitenkin jos on tottunut aiemmin tähän samaan tyyliin, niin varmasti viihtyy myös tämän parissa.
Arvosana: **
