Otin jälleen hieman tulkinnallisia vapautuksia päivän tehtävänannosta. Päädyin kuitenkin siihen, että Vihreä maili on vallan sopiva vastaus tähän kategoriaan. Kirjana se on kauniin koskettava eikä elokuva häviä loistossaan kirjalle juuri ollenkaan. Lisäksi elokuva noudattaa kirjan juonta tarpeeksi uskollisesti; tietenkään kaikkia kirjan nyansseja ei ole voinut elokuvassa tuoda esille, mutta säilyttämällä suurimmat linjaukset on valkokankaalle saatu lähes sama tunnelma, joka kirjassakin vallitsi.
Muuten uskallan harvemmin katsella elokuvan sen jälkeen, jos olen lukenut siitä ensin hyvän kirjan. Esimerkiksi Hohto on esimerkki siitä, miten minun mielestäni saadaan hyvä kirja pilattua elokuvaksi muutettaessa. Toisaalta taas hyvä elokuva vaikuttaa samalla tavalla; enpä tiedä haluanko koskaan lukea vaikkapa Fight Clubia tai Slumdog Millionaireen perustuvaa kirjaa.
Vihreä maili oli todella koskettava niin kirjana kuin elokuvanakin. Ja voi kuinka savu nousi korvista joka kerta, kun vanginvartija (se hirviö) tuli estradille. Toivoin vain kaikkea mahdollista pahaa hänelle, mutta en muista saiko hän ansionsa mukaan lopuksi.
VastaaPoistaSe oli kyllä oikea hirviö, taisin jälleen kerran huudella kirjalle rumia sanoja, kun kommentoin vartijalle ajatuksiani... Enkä muista muuten minäkään miten hänelle lopulta kävi. :o Luulisi kyllä, että jonkinlaisen opetuksen se sai, mutta tosiaan omastakin lukemisesta ja elokuvan katsomisesta on sen verran aikaa, että ei ole enää mitään selkeitä muistikuvia.
VastaaPoista