Kerrankin voin todeta, että onneksi en ole ehtinyt hamstraamaan kamalasti kirjoja, muuten valinta saattaisi olla varsin ylivoimainen. Tietenkin hyllystäni löytyvät kaikki Potterit, Sieppari ruispellossa, Kymmenen pientä neekeripoikaa kuin Tuntematon sotilaskin. Ja vaikka kaikista niistä pidänkin, on suosikkini kuitenkin J.K. Rowlingin The Tales of Beedle the Bard. Kyseessä on siis se sama velholasten satukirja, josta puhutaan useaan otteeseen Kuoleman varjeluksissa. Kirja on virkistävän erilainen Row'n muihin kirjoihin verrattuna ja virkistävän erilainen nimenomaan satukirjana, vaikka toki näidenkin satujen juonirunko on hyvin tyypillinen. Näitä satuja voisi, toisin kuin koko Potter-saagaa, lukea jo niille perheen pienimmillekin. Lisäksi jokaisessa sadussa on mukana Dumbledoren omia huomautuksia, jotka elävöittävät kirjaa. Tätä kirjaa kannattaa vilkaista niidenkin, jotka eivät muuten oikein Pottereista välitä, varsinkin jos sattuu pitämään saduista.
Luin Siuntio Silosäkeen(?) satukokoelman vasta puolisen vuotta sitten. Oli kyllä ihanaa palata kirjaan, joka edes etäisesti henkii Potter-sarjan maailmaa. Ja itse sadutkin olivat mieleisiä.
VastaaPoistaSiuntio Silosäe (kiitos tuosta suomalaisesta nimestä, olin itse turhan laiska googlettaakseni sen :D) tarjoaa kyllä todellakin pikaisen paluun Potter-maailmaan. Tuota on hyvä lukea silloin kun kaipaa Pottereita, mutta ei ole aikaa syventyä niihin kunnolla.
VastaaPoista