Poika - romaani isyydestä ja valinnoista

Kirjan nimi: Poika
Kirjoittaja: Petja Lähde
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 189
Lukulistalle: Lainattu lukupiiriläiseltä

Täytyy tunnustaa, että nimi Petja Lähde oli minulle täysin tuntematon ennen kuin sain kuulla kanssalukupiiriläiseni kehuvia kommentteja miehen esikoisteoksesta Poika. Ja myyntipuhe oli kerta kaikkiaan sen verran vakuuttava, että olihan kirja sitten saman tien myös lainaan pyydettävä.

Pienoisromaanin lähtökohta on kutkuttava: on lämmin juhannuspäivän aamu ja mies punaisessa Volkswagenissaan ajaa kohti Turkua. Päällään hänellä on kulahtanut aamutakki ja bokserit. Takapenkillä nukkuu vauva kylpytakissaan ja vaipassaan. Heille on tullut kiire, joten sekä vaipat että ruoka ovat jääneet. Pojan äiti taas on kotona, kylpyhuoneeseen lukittuna.

Janne ja Saija, isä ja äiti, eivät kumpikaan ole välttämättä aivan malliyksilöitä. Janne on entinen linnakundi, joka nauttii työttömänä olemisesta ja päiväoluen nauttimisesta, Saija taas on pyörinyt huumekuvioissa. Jannen isä taas on poliisi, joka velvollisuudentunnettaan lähtee Jannen ja Hiipiäisen, joksi Janne poikaa kutsuu, perään.

Poika on ennen kaikkea romaani vanhemmuudesta. Se asettaa vastakkain äidin tarpeen olla lapsessaan kiinni vuorokauden ympäri ja isän tarpeen edes joskus rikkoa tuo äidin ja lapsen välinen maaginen muuri. Se on kertomus äidin halusta kasvattaa lapsi yksin ja uskosta siihen, että isä ei osaa mitään, opastettuna tai ilman. Se on samalla myös kertomus siitä, kuinka rakkaus kehittyy ja mitä tämän rakkauden eteen ollaan valmiita tekemään. Tiukemmassa paikassa avuttomampikin keksii ruokkimiskeinot ja vaipankorvikkeet. Ennen kaikkea tämä on riipaiseva kertomus Jannesta, joka vain haluaisi olla Isä.

Lähteen kieli on letkeää ja tragikomisuus vie tarinaa hyvin eteenpäin. Lähde tuo esiin tuokiokuvailua taitavasti ja pohtii hyvin ihmismielen tummempiakin mietteitä. Äitiyden ja isyyden ja niihin liittyvät tunteet kirjailija tuo aidosti esiin, lukijan eläytyessä tapahtumiin milloin lähes nauraen milloin päätään surullisesti puistellen. En kuitenkaan lopulta pitänyt tästä niin paljoa kuin ennen lukemista ajattelin. Näin pieneen teokseen tapahtumia ja henkilöhahmoja oli ehkä muutama liikaa. Loppupuolella kirjaa myös tragikomisuus alkoi menemään omasta mielestäni hieman yli ja tultiin tilanteeseen, jossa minä en enää nauttinut lukemastani. Suurin pettymys kohdistuu kuitenkin teoksen loppuun, joka ei ainakaan antanut minulle sellaisia vastauksia kuin odotin.

Petja Lähde on taitava kirjailija ja uskonkin, että seuraavassa teoksessaan hän on esikoistaankin parempi. Ei Poikakaan huono ollut, mutta paikoitellen se ehkä saattoi omasta mielestäni sortua liialliseen yrittämiseen. Pienellä hiomisella Lähteestä tulee mahtava kirjailija, jonka teoksiin on ilo tarttua vuosien jälkeenkin.

Arvosana: ***½