Eropaperit - Kun lapsista tulee pelinappuloita

Kirjan nimi: Eropaperit
Kirjoittaja: Laura Honkasalo
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 412
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Laura Honkasalon Eropaperit tuli puheeksi ensimmäisen kerran koulussa - lastensuojeluntunnilla kun puhuimme siitä, kuinka riipaisevia avioerot voivat olla lapsen näkökulmasta. Muistin lukeneeni tästä muutaman blogiarvion ja laitoin nimen muistiin, sillä jo omalta ammatilliselta kannalta tämä vaikutti sellaiselta teokselta, joka on pakko lukea.

Leea makaa masentuneena vanhuksena sairaalassa. Häntä käy enää tervehtimässä hänen entinen miniänsä Sinikka. Hänen poikansa Jokke tuntuu hylänneen hänet avioiduttuaan uudestaan. Sinikan tytärtä Saraa Leea ei halua tavata, sillä haluaa suojella tätä vanhuudeltaan. Aikoinaan, Sinikan aikaan ja tätä ennen, Leea oli reipas edustusvaimo ja poikansa paras ystävä ja myöhemmin hänestä tuli Sinikalle kuin äiti. Kun Jokke ja Sinikka sitten erosivat rikkoontuivat äidin ja pojan välit ja myöhemmin uusi aviopuoliso on myrkyttänyt kaikkien suhteet.

Aluksi tuntuu, että ero käy sopuisasti. Mutta vuosien varrella eron vaikutukset vain vahvistuvat Saran ja tämän veljen elämässä. Varsinkin Sara ottaa kaiken raskaasti ja hän onkin teoksen päähenkilö. Hänen tarinansa ympärille muodostuvat moninaiset ihmissuhteet solmuinensa 1960-luvulta nykypäivään. Sara saa kokea miten erilaiset säännöt ovat kotona kuin Jokken ja tämän uuden vaimon luona. Uudessa kodissa pitää pukeutua erilaisiin vaatteisiin, syödä luonnonmukaisesti, ei saa itkeä eikä ikävöidä ja äitiä pitää kutsua paskikseksi. Jokke vaimoineen manipuloi pientä Saraa, jotta tämä asettuisi asumaan heidän luoksensa samalla kun Sara haluaisi olla lojaali molemmille vanhemmilleen. Kerta toisensa jälkeen keinot muuttuvat rajummiksi ja pian lähisuvussa enää kukaan ei voi hyvin.

Kirja etenee kahdessa tasossa. Toisessa tasossa seurataan aikaa 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin Jokke ja Sinikka tapasivat aikaan jolloin avioero alkoi saamaan rumia piirteitä. Toisessa tasossa olemme nykyajassa, Leean sairasvuoteella ja Sinikan ajatuksissa. Menneisyydessä pääsemme myös tutustumaan oikeuden asiakirjoihin sekä Jokken ja tämän vaimon lähettämiin kirjeisiin niin Sinikalle kuin Leeallekin. 

Minä voin pahoin. Minua suorastaan kuvotti Jokke ja tämän uusi vaimo. Heidän toimintansa tuntui järjettömältä, mutta useita tarinoita kuulleena valitettavan todelta. On kamalaa edes ajatella, mitä kaikkea 10-vuotias Sara on joutunutkaan kokemaan. Miten paljon hän on joutunut ottamaan vastuuta itsestään, veljestään ja äidistään. Honkasalo ei anna lukijalle juurikaan tilaa hengähtää vaan tuottaa sivuille ankeita tilanteita toisensa perään. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä pahemmalta tilanne alkaa tuntua. Onneksi teoksessa on myös onnen elementtejä, niitä asioita jotka pitävät naisemme kasassa. Silti vielä viimeisilläkin sivuilla on aistittavissa, että avioero on jättänyt jälkensä jokaisen elämään; jäljen, joka ei ole lähtenyt vielä kahdenkymmenen vuodenkaan jälkeen.

Olit sitten äiti, alan ammattilainen tai muuten vain aiheesta kiinnostunut suoittelen tämän lukemaan. Aihe on toki rankka, mutta valitettavan todellinen myös nykypäivän Suomessa. Teos on loistava kannanotto siihen, kenen etua avioerossa ajetaan ja millaisilla valtapeleillä niihin pyritään. Tämä laittaa ajattelemaan.

Arvosana: ****½