lauantai 21. tammikuuta 2012

Näkymätön silta - Juutalaisena toisen maailmansodan valtaamassa Euroopassa

Kirjan nimi: Näkymätön silta (The Invisible Bridge)
Kirjoittaja: Julie Orringer, suomentanut Kristiina Savikurki
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2011
Sivumäärä: 760
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Kun tarpeeksi kauan kuuntelee kanssalukupiireilijän hehkutusta ei liene mikään ihme, että Julie Orringerin Näkymätön silta tarttuu mukaan kirjastosta. Hehkutusta kannatti jälleen kerran uskoa, sillä tämä nousi ehdottomasti kärkisijoille ( ja tule siellä takuulla olemaan) vuoden parhaiden kirjojen listoilla.

Kirjan keskeisessä asemassa on unkarinjuutalainen Lévin perhe. Perheen keskimmäinen Andras on saanut stipendin arvostettuun arkkitehtikouluun Pariisissa; Ècole Spécialeen. Viimeisenään iltana Budapestissa Andras kohtaa vieraan naisen, joka saa taivuteltua Andraksen toimittamaan ison laatikon hänen sukulaispojalleen Pariisin sekä postittamaan kirjeen, jonka saa turvallisuussyistä laittaa laatikkoon vasta Ranskan puolella. Andras on täysin tietämätön siitä, että kirje sinetöi hänen kohtalonsa johdattaessaan hänet elämän uusille poluille. Andraksen vanhempi veli Tibor haaveilee lääkärinurasta ja pääseekin pienellä avustuksella opiskelemaan Italiaan. Nuorin veli Mátyás on vielä lukiossa, mutta tahtoo luoda uraansa näyteikkunasomistajana ja tanssijana.

Pariisissa kaikki on suurta ja ihmeellistä. Mutta juutalaisena elämäminen ei ole helppoa vuonna 1937 Pariisissakaan, sillä juutalaisvastaisuus valtaa paikkaansa myös ranskalaisessa katukuvassa. Aluksi Andraksen opinnot kuitenkin etenevät hyvin, hän ystävystyy kanssaopiskelijoiden kanssa, tutustuu opettajiinsa ja saa mukavan työpaikan. Hyvin pian Andras saa kuitenkin huomata, että Eurooppaa suljetaan juutalaisilta; opiskelupaikkoihin tulee juutalaiskiintiöt, oleskelulupia ei myönnetä ja kohta myös rajat suljetaan. Euroopan, ja Unkarin, ajautuessa vääjämättä kohti sotaa joutuvat nuoret Lévin veljekset tekemään suuria päätöksiä.

Työkomppaniat, pakkotyö, lyhyet lomat ja lopulta keskitysleirit tulevat juutalaisille tutuiksi sota-aikana. Taudit jylläävät, ravinto on vähäistä ja rangaistukset julmia. Lupauksilla ei ole välttämättä minkäänlaista katetta, lahjonta jyllää ja ainoa, joka pitää Andraksen järjissään on rakkaus ja usko siihen, että huominen koittaa vielä. Ja viimein, kun sota on ohi, on aika totuttautua elämään sodan jälkeisessä Unkarissa, uuden vallan alla, ruumis ja sydän arpia täynnä.

Tästä on vaikeaa kirjoittaa mitään järjellistä mielipidettä sillä tuntuu, että mitkään sanat eivät riitä tätä kuvaamaan. Lukukokemus oli samalla järisyttävä ja kaunis, lohdullinen ja lohduton. Toisella hetkellä maailmassa on kaikki hyvin, on rakkaudentäyteisiä päiviä, työläitä kouluprojekteja ja pitkiä iltoja ystävien kanssa. Toisella hetkellä olemme työleirillä jossakin päin Itä-Eurooppaa, lähes nälkäkuoleman partaalla koti-ikävää kärsimässä. Samalla tutustumme myös niihin, jotka ovat muualla kuin rakkaimpansa; toisessa maassa, turvapaikassa, kärsimässä.

Teos on osittain henkilökohtainen, sillä Orringer käyttää paljon isovanhempiensa kokemuksia hyväksi. Tieto tästä lisää entisestään teoksen ahdistavuutta, se tekee tästä entistä enemmän henkilökohtaisemman. Orringer luo taitavasti tunnelmaa; samassa lauseessa esiintyy paikoitellen toivoa tulevasta ja epäuskoa siitä, että mikään enää jatkuisi. Pariisin katuja kuvataan elävästi, samoin elämää Unkarin maaseudulla. Ihmissuhteet ovat kauniita, tärkeitä ja ennen kaikkea pysyviä. Työleirikuvaukset ovat karmivan ankeita, mutta en hetkeäkään epäile etteikö se kaikki olisi totta. Onnellisia ihmiskohtaloita ei tässä juurikaan ole, vaan kaikki haavoittuvat sodan keskellä jollakin tavoin. Silti Orringer onnistuu saamaan toivonpilkahduksia paikkoihin, joissa lukija on jo menettää toivonsa. Ennen kaikkea rakkaus on se kantava voima, joka kuljettaa lukijaa tämän tarinan läpi - tarinan, joka on tapahtunut niin monelle, jota edelleen moni tässä maailmassa muistelee, joka on vaikuttanut moneen sukupolveen. Se on lohdullinen ja samalla lohduton, ahdistava ja riemua tarjoava: tämä lukija vietti viimeiset kolmisenkymmentä sivua pala kurkussa nieleskellen.

Näin täydellisestä lukukokemuksesta on vaikeaa löytää mitään moitittavaa. Paksuudestaan huolimatta tässä ei ollut mitään liikaa vaan tarina pysyi tiiviinä ja piti otteessaan koko ajan. Ehkäpä viimeiset kymmenen sivua olivat ne, jotka eivät enää minua niin otteessaan pitäneet, mutta sekään ei vaikuttanut kokonaisuuteen. Jäin miettimään, että tästä saisi aivan täydellisen elokuvan vaikka harvemmin haluankaan kirjoja valkokankaalla nähdä. Tämä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

Arvosana: *****

13 kommenttia:

  1. Kirjoititpas kauniisti tästä kirjasta, näkee että se oli hieno lukukokemus. Taidan laittaa omallekin listalleni...

    VastaaPoista
  2. Jes jes jes Riina! Ihanaa, etten ole turhaan hehkuttanut! Olisi ollut noloa jos olisitkin lopulta inhonnut tät:) Jeee, täydellinen kirja ♥

    VastaaPoista
  3. Kyllä se kanssablogistien antama "aivopesu" toimii. :D Kiva ku sinäkin pidit tästä.

    Tästä tulisi tosiaan kiintoisa elokuva, tai vaikka useampikin.

    VastaaPoista
  4. Minulla on kirja omassa hyllyssäni mutten ole siihen vielä ehtinyt tarttua. Näin ylistävän kirjoituksen jälkeen tekisi mieli tarttua tähän pian.

    VastaaPoista
  5. Tämän haluan lukea, kiitos ihanasta arviostasi! Aionkin toivoa tätä syntymäpäivälahjaksi - onneksi synttärini ovat jo ensi kuussa :D

    VastaaPoista
  6. Kirja löytyy minunkin hyllystäni, ja olen pikkuhiljaa kääntynyt melko myötämieliseksi kirjaa kohtaan - kiitos kaikkien ylistävien arvioiden. Toistaiseksi lukilistalla on niin paljon muuta kiinnostavaa, että tämän on vielä odotettava vuoroaan.

    VastaaPoista
  7. Tämä menee taatusti kesälomalukemisteni listalle, niin moni on hehkuttanut tätä kirjaa. Tykkään lukea lomalla pitempiä kirjoja, kun silloin voi rauhassa keskittyä. Arkena ei ehdi lukea ehkä kuin 50 sivua päivässä, ja silloin ei oikein pääse mukaan pitkän kirjan tunnelmaan.

    VastaaPoista
  8. Vau! Tämä pitää pistää muistiin! Kiitos, Riina! :-)

    VastaaPoista
  9. Norkku, mukavaa jos tunnelma välittyy sinne asti. Suosittelen tosiaan tämän laittamista lukulistalle.

    Sanna, arvaa pelottiko tarttua tähän niiden kaikkien ylistävien arvostelujen jälkeen, jotka olen tästä lukenut. Onneksi ennakko-odotukset eivät tuottaneet tällä kertaa pettymystä.

    peikkoneito, toimiihan se. Mukavaa, että sinäkin pidit tästä.

    Susa P., mukavaa että tämä vakuutti.

    Laura, toivottavasti tämä löytyy syntympäiväpaketistasi. Olisi tämä kyllä oiva lahja minullekin, harmi että itse olen vasta loppuvuoden lapsia.

    sonja, todellakin ylsitävät arviot saivat minutkin tästä kiinnostumaan. Sitten kun sinulla on aikaa kannattaa ehdottomasti tähän tarttua, sillä haluan uskoa että tämä ei tuota sinullekaan pettymystä.

    Lukutoukka, voi että on kyllä hyvä kesälomakirja sitten sinua odottamassa. ;) Tämä kyllä iskee varmasti eri tavalla kun tämän lukee tiiviissä tahdissa.

    Paula ole hyvä ja toivotan hyviä lukuhetkiä kun tämän pariin pääset.

    VastaaPoista
  10. Aion ehdottomasti lukea tämänkin kirjan joskus, et ole ainoa, joka sitä on ylistänyt. Aiheeltaanhan se ei ole kovin mullistava, mutta silti se vaikuttaa taas tuoreelta. Luen parhaillaan Ketun Kätilöä, ja olen ihmetellyt, kuinka paljon jatkosodastakin vain jatkuvasti löytyy uusia näkökulmia.

    VastaaPoista
  11. Kirsi, en todellakaan ole ainao, viimeisin vain tällä hetkellä, joten en yhtään ihmettele, että tämä houkuttelee. Aihehan on käytetty, todellakin, mutta kuten sanoit, se tuntuu hyvin tuoreelta tätä lukiessa. Tällaiseen näin laajaan teokseen en tästä aiheesta olekaan aiemmin törmännyt, kummasti tosiaan näitä näkökulmia sodastakin aina vain riittää. Kätilö on minunkin lukulistallani vielä jossain vaiheessa tänä vuonna.

    VastaaPoista
  12. Aivan ehdoton kirja! Sain juuri hyvin kaukaa kiitosmeiliä siitä, että eräs henkilö oli löytänyt kauttani tämän kirjan.

    En ole muuten tavannut vielä ketään, joka ei olisi tästä pitänyt.

    (Kirottu Istanbulisi ei aukea minulle, siis näen, että se on tehty, mutta en saa sivua auki.)

    VastaaPoista
  13. Leena, tästä ovat todella tuntuneet kaikki lukijat pitäneet. Kirjastossa kuulin erään palauttajan kyselevän, että onkohan kirjailijalta tullut jotain muutakin, kun tämä oli niin loistava.

    (Syy siihen, että se ei näy on se, että julkaisin vahingossa luonnoksen sen sijaan, että olisin tallentanut sen, joten luonnollisesti poistinkin sen heti. Tulossa on kyllä vielä tällä viikolla!)

    VastaaPoista