Anna Kareninan kimmpaluku on edennyt omalta osaltani aivan aikataulussa. Jos en olisi hieman hidastellut, saattaisin tosin olla jo useamman kymmenen sivua edellä aiottua vauhtia. Tahdon kuitenkin vielä ainakin marraskuussa pysyä määrätyssä vauhdissa. Tällä hetkellä olen siis lukenut osat 1-4 ja olen sivulla 507, enää siis vajaa 500 sivua jäljellä, joten voiton puolella urakassa ollaan.
Ensimmäiset 500 sivua osoittavat ainakin sen, että Tolstoi on jaarittelija. Jo pelkästään kirjan nimestä voisi päätellä sen, että se keskittyy Anna Kareninaan. Kun on lukenut pari sataa sivua huomaakin, että asiaa tehdään kutakuinkin kaikesta muusta kuin itse päähahmostamme. Jos kirjasta poistaisin kaiken sen, mikä ei suoraan Annaan liity, olisi tämä nyt 999-sivuinen opus varmastikin vajaa 400-sivuinen teos. Mutta toisaalta en valita, sillä en ole vielä hetkeäkään pitkästynyt kirjan kanssa.
Omat suosikkini henkilökavalkadista ovat Levin ja Stiva, joilla tuntuu olevan useampi ulottuvuus ja pienempi dramattisuuskerroin kuin muilla. Toisaalta taas Anna, Karenin ja Vronski ovat vähän turhankin yliampuvia, dramaattisia ja omasta mielestäni hyvin epätodellisia henkilöitä. Silti viihdyn heidänkin parissa, vaikka heidän käytöksensä saakin minulla aika ajoin aiheutettua harmaita hiuksia.
Lukukokemusta toki hieman latistaa se, että tiedän kuinka tämä tulee päättymään. Nyt näin puolessa välissä on vielä paljon asioita, joita odotan tapahtuviksi, sillä ensimmäinen puolikas tuntuu olleen vain alustusta toiselle puolikkaalle. Toivonkin siis, että loppupuoliskossa tapahtuu hieman enemmän; varsinkin päähenkilöiden välillä, sillä tällä hetkellä ei ole vielä havaittavissa niitä kahta dramaattista rakastavaista, joiksi kirjan takakannessa Annaa ja Vronskia kutsutaan.
Aika samanlaisissa tunnelmissa olen minäkin. Kirja on ollut yllättävänkin hyvä (ja vähän harmittaa tietää loppuratkaisu), mutta onhan se jaaritteleva ja kertoo about miljuunasta henkilöstä ja asiasta. :D Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. :)
VastaaPoistaHienoa, että puolivälin rajapyykki on ylitetty! Minulla se vielä häämöttää lähitulevaisuudessa... :)
VastaaPoistaMinäkin mietin tässä äskettäin, että itse asiassa Anna ei ainakaan vielä nouse ylitse muiden kirjan henkilökaartin joukossa. Että siinä mielessä romaanin nimivalinta olisi voinut olla joku ihan muu ("Rakkautta ja maanviljelyä"?). :D Mutta ehkä kirjan loppupuolella Anna ryhdistäytyy ja saa isomman osuuden tarinasta. :)
Tästä on todellakin hyvä jatkaa! Eikä tässä ainakaan ehdi kyllästyä kunnolla nimihenkilöön, kun hän esiintyy vielä niin vähän. Jokin toinen nimi olisi tosiaan saattanut olla kuvaavampi tälle. Toivotaan kuitenkin, kuten Zephyrkin, että Anna ryhdistäytyy toisessa puoliskossa ja astuu suuremmin esiin.
VastaaPoista