Kirjoittaja: Riikka Pulkkinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 332
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Riikka Pulkkisen Totta oli odotettu varsinkin niiden keskuudessa, jotka nauttivat hänen esikoisteoksessan Raja. Minä itse tartuin kirjailijan teokseen osana Suomalaisen keskiluokan arki-haastetta ja myös kiinnostuksesta häntä kohtaan - onhan häntä täällä blogimaailmassakin paljon kehuttu.
Tottan juoni on varmasti suurimmalle osalle jo tässä vaiheessa tuttu. Sen keskiössä on kolmen sukupolven verran naisia: kuolemaa tekevä isoäiti Elsa, hänen tyttärensä Eleonoora sekä tämän tytär Anna. Vahvassa asemassa on myös Martti, Elsan mies sekä Eeva, jonka olemassaolo tuntuu olleen monelle yllätys, toisille epätoivottava tosi. Tarina kulkee kahdessa tasossa; nykypäivässä seuraamme Elsan, Martin, Eleonooran ja Annan elämää, jota varjostaa tieto salaisuudesta. 1960-luvulla seuraamme Eevaa, joka toimii Eleonooran lapsenvahtina ja ylittää yhden jos toisenkin hyvän maun mukaisen rajan. Salaisuuksien vyyhti alkaa purkautua pikku hiljaa - molemmissa ajoissa. Lopputulos on traaginen ja jättää jälkensä jokaiseen osalliseen.
Mitäpä tästä oikein osaisi sanoa. Eipä tämä iskenyt sillä tavalla kuin olin toivonut, kuulun ilmeisesti siihen puolikkaaseen blogistaniaa joka ei ole liittynyt Pulkkisen fanikerhoon. Ei tämä nyt mikään hirveän huono ollut, mutta eipä tästä oikein mitään käteenkään jäänyt. Jotenkin oli vaikeaa päästä lukemisessa vauhtiin, tämä oli taas niitä teoksia jota luki vauhdilla eteenpäin siksi, että odotti koko ajan sitä suurta mullistusta, jota ei lopulta sitten tullutkaan.
Eevan tarina oli teoksen parasta antia. Se tuntui niin paljon todellisemmalta ja läsnäolevammalta kuin nykypäivän tapahtumat, piti minua lukijana otteessaan ja eteni aivan liian hitaasti, sillä halusin jatkuvasti saada lisätietoa hänen kohtalostaan. Eeva oli tuotu hyvin esiin hieman eksyneenä nuorena naisena, joka toisaalla etsii koko ajan paikkaansa tässä maailmassa, toisaalla tuntee olevansa juuri siellä missä hänen kuuluukin. Eevalla on luonnetta, nuorena ja naiivina hän on ehdottomasti koko kirjan mielenkiintoisin henkilöhahmo.
Valitettavasti muut henkilöt eivät sitten samanlaisia tunteita herättäneetkään. Eleonooraan ei tuntunut saavan minkäänlaista otetta, Elsalla oli toki hetkensä ja Martti vaikutti olevan kaavoihinsa kangistunut. Heikoin esitys oli kuitenkin Anna, joka omasta mielestäni vaikutti hyvin absurdilta, osittain jopa epätodelliselta. Hän ajattelee useammassa kohdassa aivan samalla tavalla kuin Eeva samantapaisessa tilanteessa lähes 50 vuotta aiemmin. Paikoitellen hänen käytöksensä on outoa eikä sille lopulta tarjota mitään kunnollista syytä. En itse tiedä mitään gradun tekemisestä, mutta koko hänen graduprojektinsa vaikuttaa omasta mielestäni hyvin epäorganisoidulta.
Pulkkisen kieli on kyllä kaunista. Kuvausta hän ei juurikaan harrasta, leikittelyä erilaisilla kielikuvilla sitäkin enemmän. Virkkeiden pituus vaihtelee mukavasti ja kappaleiden pituus rytmitti hyvin lukemista. Toisaalta jäin kaipaamaan kielessä puhujien erottumista. Siinä missä edellisessä lukemassani kirjassa, Salossa, käytettiin hahmoille sopivaa kieltä, on Pulkkinen tyytynyt käyttämään jokaisella henkilöllään samaa kieltä; niin pienen maaseutukaupungin tytölle kuin myös psykologille ja taidemaalarille. Sanokaa toki rajoittuneeksi, mutta edes jonkinlainen ero puhetavassa olisi mukava piristysruiske.
Aineksia tässä oli ja Eevan tarina olikin mielenkiintoinen. Nykytarina kuitenkin rikkoi mukavan kokonaisuuden, joten ei tähän aivan innoissaan voi suhtautua. Taidan kuitenkin antaa myös Rajalle mahdollisuuden ennen lopullista päätöstäni siitä, onko Pulkkinen tulevaisuudessa niitä kirjailijoita, jonka teoksia tahdon lukea enemmänkin.
Arvosana: ***
Voin paljastaa sinulle että minä en lue ikinä yhtään Pulkkisen kirjaa. Ei vain ole 'mun juttu'.
VastaaPoistaSiis miksi Leena et aio lukea ikinä yhtään Riikka Pulkkisen kirjaa? Onko joku niistä ollut niin huono, että olet noin päättänyt?
VastaaPoistaKati
Minä luin Tottan alkukesästä ja lukukokemus oli melko ristiriitainen. Ensin en pitänyt siitä, mutta kirjan puolivälin paikkeilla tapahtui jotakin ja yhtäkkiä hurmaannuin kirjasta ihan täysin. Ja nyt kun lukukokemuksesta on aikaa, on kirjan arvo mielessäni vain noussut, ja haluaisinkin lukea Tottan nyt uudestaan. :)
VastaaPoistaEhkä tässä kohtaa voi jo ilmoittaa kuuluvansa siihen vähemmistöön, joka kirjasta piti. Mutta onneksi mahtuu mielipiteitä maailmaan. :)
VastaaPoistaMinä olen myös pitänyt Pulkkisen molemmista. En rakastunut, mutta pitänyt paljon. Odotan kovasti seuraavaa kirjaa, jonka toivon olevan näitä edellisiä selkeästi suorempi ja erilaisella tekniikalla tehty.
VastaaPoistaPidin enemmän Rajasta.
Leena, minullakin on muutama kirjailija joihin en ainakaan tällä hetkellä aio ikinä tarttua. Turhaa tarttua sellaisen teoksiin joista jo valmiiksi osaa arvella, että kyseessä ei olisi se oma juttu.
VastaaPoistaSara, osittain tämä oli minullekin ristiriitainen kokemus. Olen tosin edelleen samaa mieltä siitä mitä sanoin, mutta jotenkin huvittaisi lukea tämä uudelleen ja katsoa, josko kiintyisin myös muihin kuin Eevaan.
Valkoinen kirahvi, mukavaa että sinä kuulut siihen toiseen joukkoon. On todellakin mukavaa, että mielipiteitä on erilaisia. :)
Paula, Raja minulta onkin tosiaan lukematta vielä. Toivottavasti minäkin sen luettuani jään odottamaan uutta Pulkkista.
Minäkään en oikein innostunut tästä kirjasta. Kieli tökki eniten.
VastaaPoistaKurkkaahan muuten blogiini, siellä on sinulle tunnustus :--)
Laura, hassua, että juuri kieli tökki sinun kohdallasi, minä taas pidin siitä. Tosin olen kyllä lukenut useampiakin arvioita, joissa on annettu negatiivista palautetta juurikin kielestä.
VastaaPoistaJa kiitoksia tunnustuksesta. :)