Kirjoittaja: Virpi Hämeen-Anttila
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 399
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Virpi Hämeen-Anttilan esikoisteos Suden vuosi jatkoi erinomaisia lukukokemuksiani suomalainen keskiluokan arki-haasteen parissa. Tätä edeltävä teos samaan haasteeseen oli Kjell Westön Leijat Helsingin yllä ja rakastuin tämän teoksen myötä Hämeen-Anttilaan lähes yhtä vahvasti kuin rakastuin aikanaan Westöön häntä ensi kertaa lukiessani.
Suden vuosi on romaani yliopistomaailmasta. Toisaalla on Mikko Groman, kirjallisuuden professori, vaikeassa avioliitossa ja heikossa taloudellisessa asemassa. Ja toisaalla on Sari Karaslahti, kirjallisuuden opiskelija, joka istuu Mikon tunneilla, kenties ihastuukin ja kärsii Sudesta, jolla nimellä hän epilepsiaansa kutsuu. Sattumien kautta päähenkilöt päätyvät elämään Suden vuotta, joka avaa maailmaa molemmille uusilla tavoilla.
Tekstistä huomaa kaikin puolin, että yliopistomaailma on kirjoittajalleen tuttu. Tylsät luentosalit ja pitkät käytävät muuttuvat Hämeen-Anttilan käsittelyssä mielenkiintoisiksi alueiksi, joissa tapahtuu yhtä jos toistakin. Helsingin katuja pitkin astellaan vähän välillä, viittauksia kirjoihin tulee niin usein, että kirjablogaaja suorastaan ilostuu sellaisesta määrästä ja ihmisten päänsisäistä maailmaa kuvaillaan samanlaisella intensiteetillä kuin professori Gromanin luentoja. Jopa luennot saavat Hämeen-Anttilan näppäimistöllä kiinnostavan leiman, vaikka Gromanin opettama aihe ei välttämättä sellainen olisikaan.
Virpi Hämeen-Anttilan suurin vahvuus on paitsi kieli myös kokonaisuuden hallinta. Esikoisteokseksi teos on yllätävänkin vahva, kaikesta huomaa tässä olevan kirjailijan, joka haluaa panostaa esikoisestaan lähtien kuvailuun ja tunnelman luontiin. Siinä missä Westö kuvailee Helsingin katuja, panostaa Hämeen-Anttila yliopistoon ja ajatuksiin. Puutteita ei juurikaan omaan silmään sattunut. Toki teoksessa on tyypillisiä kliseitä, mutta samanlaisiin kliseisiin sortuvat myös muut kuin esikoiskirjailijat. Asiat myös etenevät lopussa jokseensakin nopeaa tahtia, mutta minua sekään ei juurikaan haitannut. Kokonaisuudessaan erittäin ehjä teos, ja jos Virpi Hämeen-Anttilan esikoinen on tämän tasoinen, tahdon ehdottomasti lukea myös hänen myöhempää tuotantoaan. Olen vihdoinkin löytänyt hyvän, suomalaisen naiskirjailijan.
Arvosana: ****½
Minä luin tämän monta vuotta sitten, ja tykkäsin todella kovasti! Pitäisikin lukea Hämeen-Anttilalta jotain muutakin!
VastaaPoistaHyvä että en ole ainoa tykkäämiseni kanssa. Hämeen-Anttilaa tuntuu löytyvän kamalan vähän blogimaailmasta, saisivat muutkin häntä lukea. ;)
VastaaPoistaOletko muuten sattumoisin nähnyt teokseen perustuvan samannimisen elokuvan? Itseäni alkoi se kovasti tämän jälkeen kiinnostamaan, kirja itsessään kun on jo varsin hyvin käsikirjoitus sille.