Kirjoittaja: Sam McBratney, suomentanut Pirkko Harainen
Kuvittaja: Anita Jeram
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2004
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Sain työssäoppimispaikassa tehtäväkseni pitää satutuokion. Ryhmänä oli seurakunnan päiväkerhon 4-5-vuotiaat lapset. Tarinaa valitessani päätin, että sen tulisi olla opettavainen mutta samalla myös mielenkiintoinen. Koelukijana toimi mieheni, joka tuntui tarinasta pitävän.
Kaikki ovat yhtä rakkaita on suloinen satu karhuperheestä: äitikarhusta, isäkarhusta ja kolmesta karhun poikasesta. Pennut kuulevat joka ilta, kuinka heidän vanhempansa vakuuttavat heidän olevan maailman parhaimmat karhunpennut. Eräänä iltana pennut alkavat kuitenkin pohtia, kuka heistä onkaan paras? Yhdellä heistä kun ei ole laikkuja, yksi on tyttö ja yksi pienin. Eiväthän he voi olla samanarvoisia.
Anita Jeramin kuvitus on valloittava, jokaisella sivulla seikkailee iloisen näköinen karhu. Värit ovat hempeitä ja kuvitus saa otteeseensa myös hieman vanhemman lukijan. Kuvista saa hyvin aikaa keskustelua ja koska jokaisella sivulla tapahtuu vain yksi asia, sopii kuva hyvin aina myös aiheeseen. Tekstiä yhdellä sivulla ei ole paljoa, joten kirjan lukee vajaassa kymmenessä minuutissa. Sopii siis hyvin pikaisiinkin lukutuokioihin. Tekstin vähyydestä huolimatta Sam McBratney saa kuitenkin sanomansa esille lapsiystävllisellä tavalla.
Ja mitä kirja sitten tarjoaa perheen pienimmille? Opetuksen siitä, että jokainen lapsi on yksilö, mutta silti arvokas vanhemmilleen. Näkisin tarinan hyväksi aiheeksi varsinkin silloin, kun perheeseen syntyy uusi lapsi ja esikoinen on epävarma uudesta roolistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti