Kirjoittaja: Joel Haahtela
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 190
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Se, että Joel Haahtela on päätynyt jälleen kerran lukulistalleni ei varmastikaan enää yllätä ketään tämän blogin lukijaa. Lumipäiväkirja oli kaiken lisäksi mainio valinta luettavaksi juuri kevään kynnyksellä, vaikka se huokuukin kansissaan talvisuutta.
Kirjan alkuasetelmassa tapaamme miehen, oikeustieteen professorin, joka lehteä lukiessaan törmää uutiseen nuoruuden rakastetustaan. Hän lähtee ullakolle etsimään muistoja opiskeluajoistaan Saksan Heidelbergissä: pahvilaatikoihin on pakattu kirjeitä, valokuvia ja lehtileikkeitä. Mies yrittää kovasti pohtia, kuinka Sigridistä, vannoutuneesta pasifistista, oli voinut kasvaa äärivasemmistolainen terroristi. Miehen elämässä lähes kaikki on horjuvaa; terveys, työ ja suhde tyttäreen. Kun hän pääsee työmatkalle Kööpenhaminaan mies päättää, että hänen pitää ostaa junalippu Saksaan ja lähteä selvittämään Sigridin salaisuutta.
Haahtelasta ja hänen tyylistään on kerrassaan vaikea sanoa jotakin sellaista, mitä en jo aiemmin olisi sanonut. Lumipäiväkirjassa nimittäin yhdistyy nimittäin taas niin moni haahtelamainen piirre, että sen tunnistaa miehen teokseksi jo ensimmäiseltä sivulta alkaen. Kerronta on maltillista, kaunista, soljuvaa, paikoitellen runollista. Dialogia on totuttuun tapaan vähän ja esiintyy hyvin kaurismäkeläisenä. Suurimmat tapahtumat sijoittuvat jälleen Saksaan ja päähenkilönä toimii keski-ikäinen mies, joka etsii jotakin. Tuttuja asetelmia ja teemoja, mutta silti Haahtela onnistuu tarjoamaan lukijalle jälleen jotakin uutta.
Tämä uusi on tällä kertaa luminen Helsinki ja rauhallinen talvi. Vaikka mies itsessään ei olekaan rauhallinen, vaan hänen sisimmässään tapahtuu, tuo talvi tähän pieneen tarinaan oman kauneutensa ja rauhallisuutensa. Aivan kuin lukija tarkastelisi tapahtumia lumisadepallon läpi, tapahtumia jotka eivät tunnu pitkään aikaan juuri mihinkään johtavan. Eikä edes silloin, kun mies vihdoin pääsee Saksaan mikään ole selvää. Ei loppuratkaisukaan, kuten Haahtelalle hyvin tyypillistä on. Lumipäiväkirja on todellakin talvinen ja vangitsee vuodenajan samalla tavoin kuin Perhoskerääjä kauniit kesäpäivät maalla.
Arvosana: ****½
Tässä Haahtela, josta minäkin pidin! Ehkä pitäisi vielä kokeilla tuota Perhoskerääjää...
VastaaPoistaSaksan terrorismivuodet ovat yksi kiinnostukseni kohde. Niistä voi lukea lisää vaikka Bölliltä tai Schlinckiltä.
Kiitos lukusuosituksista.
VastaaPoistaUskallan kyllä suositella Perhoskerääjää, jos täsätkin pidit. Siinä ei tosin ole mitään Saksan terrorismivuosista, mutta tunnelma on hyvin samantapainen.
Kylläpä osasit kuvata kirjaa hyvin :) Lumipäiväkirja oli ensimmäinen Haahtelani (luin sen viimekuussa), kaunis kieli, tunnelma ja myös loppu ihastuttivat. Välissä ärsyynnyinkin, eli en vielä täysin lumoutunut.
VastaaPoistaMuistatko yhtään, mikä tässä laittoi ärsyttämään? Koska muistan itse tuskailleeni tämän kanssa, kun välillä tuntui, että tämä etenee jopa Haahtelan teokseksi hitaaksi. Siksi en tälle antanut täysiä pisteitäkään. Mutta, uusi yritys kohdallasi Haahtelan kanssa kenties joskus? :)
PoistaAlussa ärsytti se kun päähenkilön ajatukset leijailivat jatkuvasti taivaalla ja avaruudessa, ihastellen ja ihmetellen. Ja se alun vinttikomerokohtaus raastoi juurikin hitaudellaan :D Saattoi kyllä johtua siitäkin, että Haahtelan kirjoitustapa ei ollut ennestään tuttu. Tarinan edetessä tämä taivastelu ja hidastelu väheni tai sitten tarina vain vei mennessään ;)
PoistaAion ehdottomasti lukea Haahtelalta muutakin! Kirja vaikutti ja vakuutti, lukemisen jälkeenkin mietin tarinaa paljon ja sen arvo tuntui vain nousevan kun aikaa kului. Ja onhan ne lauseet ja kerrontatapa jotenkin kaunista :)
Tuo ajatusten leijailu ja ihastelu on aika tyypillistä Haahtelaa, joten siihen tulet törmäämään vastaisuudessakin. Tosin, aivan kuten sinäkin sanoit, nyt tuntui alussa kyllä hitaammaalta ja leijuvammalta kuin yleensä. Ja juurikin tuo vinttikomerokohtaus oli omalta osaltani se, joka taisi pisteitä tiputtaa, se tosiaan mateli. :D Ja sanoisin, että kyllä, ei se taivastelu vähene, siihen vain tottuu. :)
PoistaMinustakin tämä on ehdottomasti talvikirja. Hieno kirja :).
VastaaPoistaMuistinkin, että olit pitänyt tästä. :) Ja todellakin, kun tämän joskus uudelleen luen, en oikein näkisi muuta aikaa tehdä sitä kuin talvella lumipyryn keskellä.
PoistaMinultapa Haahtela on vielä kokonaan lukematta, mutta arviosi perusteella tämä ainakin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta :)
VastaaPoistaMukavaa jos tämä sai sinut kiinnostumaan. Täytyy sanoa, kuten varmasti olet itsekin huomannut, että blogimaailmassa on kunnon Haahtela-buumi menossa, ja lähes joka puolella törmää positiivisiin arvioihin. Mutta on niitäkin, jotka eivät aivan täysillä tähän kelkkaan ole hypänneet (mikä on vain hyvä), joten jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin "leiriin" sinä asetut. :)
Poista