Kirjan nimi: Suomen lasten linnakirja
Kirjoittaja: Raili Mikkanen
Kuvittaja: Laura Valojärvi
Kustantaja: Minerva-kustannus
Julkaisuvuosi: 2011
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Raili Mikkasen kirjoittama Suomen lasten linnakirja johdattaa lapset, ja aikuiset, ihanien satujen johdolla Suomen linnojen historiaan. Jokaisesta linnasta kerrotaan aluksi aukeaman verran oikeaan, historiallista tietoa, ja sen jälkeen seuraa yksi tai kaksi satua: useammilla on aivan oikea, historiallinen pohja, ja loputkin pohjautuvat jonkin sortin uskomuksiin.
Matkamme alkaa Turun linnasta, jossa pääsemme ensin seuraamaan Puolan prinsessan muuttoa Turun linnaan sekä palvelija-Laurin tuntemuksia keskellä tulipaloa. Turusta jatkamme Hämeen linnaan, jossa Folke yrittää päästä linnan päälliköksi ja Pirkko tutustuu piikaelämään. Sieltä jatkamme Raaseporin linnaan, joka tarjoilee meille kirjan surullisimman tarinan. Tämän jälkeen suuntaamme Ahvenanmaalle, Kastelholman linnaan, tervehtimään Kuningas Kustaata. Sitten palaamme manner-Suomen kotoisaan Olavinlinnaan, jossa kuulemme tarinan tarkkaan vartioidusta vangista sekä Saaran ja Antonin salaisuuden. Tämän jälkeen siirrymmekin uudemmalle ajalle Louhisaaren kartanolinnan merkeissä, jossa meitä odottaa pelkoa ja naurua. Sotilallisempiin tunnelmiin pääsemme Lappeenrannan linnoituksessa, josta lähdemme pakoon, kohti Svartholman linnoitusta. Siellä meitä odottaakin Vahva Parooni. Viimeinen pysäkkimme on pääkaupungissamme sijaitseva Suomenlinna, jonka hyvästelemme sävelten soidessa taustalla.
Minä rakastuin tähän kirjaan. Mikkasen kieli on sadunomaista, ihanan leikittelevää ja hitusen vanhanaikaista. Siis juuri sellaista, jollaisen kielen kuuluukin olla linnakirjassa. Jokaisen linnan faktaosio on kattava ja allekirjoittanutkin oppi hyvin paljon uusia asioita; tähän mennessä kun lähinnä Turun linnan ja Olavinlinnan historiat olivat suurin piirtein minulle tuttuja. Tietoiskut saivat minut suunnittelemaan linnakierrosta joksikin kesäksi, sen verran mielenkiintoisia tarinoita linnojen historiasta löytyy.
Puhumattakaan sitten saduista, jotka olivat kaikki omalla tavallaan valloittavia. Isommalle lapselle ne ovat hyvin informatiivisia, jos tylsä historialuento ei tunnu mukavalta, sillä suurin osa saduista omaa aivan oikean todellisuuspohjan: kuten juurikin Turun linnan palo ja Hämeen linnan valtausyritys. Pienemmällä väellä suurin osa kertomuksista sopii hyvin vaikkapa iltasaduiksi, tosin Raaseporin linnan tarinaa en välttämättä iltalukemiseksi valitsisi. Tämä teos todellakin tarjoaa jotakin koko perheelle. Näkisin tämän sellaisena hyvänä teoksena, jonka voisi hankkia vaikka perheen yhteiseen kirjahyllyynkin.
Sitten vielä muutama sananen kuvituksesta, joka on Laura Valojärven käsialaa. Valojärvi saa loihdittua hämmästyttävän todennäköisiä linnoja. Itse tarinoissa ei ole kamalasti kuvitusta, mikä sekin noudattaa perinteistä satukirjatyyliä. Mutta ne kuvat, jotka sivuja on tehty koristamaan, on piirretty kauniisti. (Vai maalattu, en ollenkaan osaa analysoida näitä kuvia koskaan.) Lisähuomiona, lähes jokaisessa tarinassa on kuvassa mukana kärppä, jonka löytäminen on aina osa huvia.
Tämä on ehdottomasti hankintalistalla, vaikka lapset ovat jo teinejä. Linnakierros Suomessa olisi kiinnostava!
VastaaPoistaJa minä ehdotan tälle kirjalle Junior Finlandia!
VastaaPoistaKirsi, todellakin, minäkin voisin tämän hyllyyn hankkia, vaikka meillä ei edes lapsia ole.
VastaaPoistaLeena, voisin kyllä yhtyä mielipiteeseesi. Toisaalta vähän yksikantainen on minun näkökulmani, kun en ole mitään muuta tänä vuonna julkaistua kotimaista lastenkirjallisuutta lukenut. :)