Kirjoittaja: Raija-Sinikka Rantala
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 205
Lukulistalle: Pyydetty arvostelukappale kustantajalta
Raija-Sinikka Rantala on minulle entuudestaan täysin vieras kirjailija, vaikka häneltä onkin ilmestynyt aiemmin jo vaikka mitä taidepläjäystä. Miekkatanssi sai kuitenkin mielenkiintoni heräämään, sillä kustantaja mainosti takakannessa sen olevan "trillerimäinen kertomus rakkaudesta, riippuvuudesta, narsisimista ja valheesta". Hieno ja mukaansatempaava kuvaus, joka lopulta ei kuitenkaan sitten omasta mielestäni pitänytkään täysin paikkaansa.
Kirjan lähtökohtana on Annan ja Askon kohtaaminen. Pian ollaan hajoavien avioliittojen, uuden elämän rakennuksen, entisten puolisoiden, kipuilevien lapsien ja rahavaikeuksien suossa. Kaikesta kuitenkin voi selvitä, sillä onhan kohdalle osunut Suuri Rakkaus. Pikku hiljaa Anna kuitenkin huomaa, että todellisuus ei olekaan aivan sitä miltä se näyttää. Oudot sattumukset seuraavat toisiaan ja Annan kuvitelmat Askosta alkavat muuttua radikaalisti. Samalla Anna kuitenkin joutuu pohtimaan asioita: Keksiikö hän kaiken omasta päästään? Vai tapahtuuko kaikki kuitenkin todellisuudessa ja reaaliajassa?
Kirjan kerronta oli sujuvaa ja kaikin puolin huomasi kyllä Rantalalla olevan taustaa myös teatterin puolelta. Miekkatanssi taipuisikin oivasti myös valkokankaalle, sillä siinä on trilleriksi huomattavan vähän keskeisiä henkilöhahmoja ja heillä selkeät suhteet. Vaikka en tavallaan päässyt kummankaan päähenkilön pään sisälle enkä liiemmin kiintynyt kumpaakaan, tarjosivat Anna ja Asko kuitenkin lukijalle paljon. Molemmilla kun on omat aaveensa, joita he pyrkivät pitämään piilossa mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman moninaisin keinoin. Askon äiti toi oman mausteensa kertomukseen ja lopulta taisin pitää hänestä ehkä eniten. Mukana oli kerrankin myös hyvin järkevänoloinen teini-ikäinen, jolla oli myös esiintymisiinsä verrattuna varsin suuri rooli tapahtumien kannalta.
Eniten haasteita lukijalle ehkä kuitenkin tarjoaa teoksen monitasoisuus. Tasot eivät rajoitu yhteen tai kahteen aikaan, vaan niitä on tarjolla peräti kolme. Erilaisista fonteista lukija tosin heti tajuaa missä ajassa kulkee ja pikku hiljaa takaumista ja etumista alkaakin rakentua lukijalle tarkka kartta kirjan tapahtumista. Pääjuoni on tietenkin aika ennen, se on aika joka johtaa vääjäämättä tuleviin tapahtumiin. Sitten on aikataso, joka tapahtuu nykyajassa, se joka selittelee pääjuonen tapahtumien seurauksia. Ja sitten on aikataso ennen ja nykyisyyden välissä, aikataso joka antaa lukijalle vain pieniä välähdyksiä siitä mitä tulee tapahtumaan ajassa ennen ja kenties myös sen jälkeen. Rantala saa lopulta nivottua kaikki tasot sulavaksi kokonaisuudeksi, joka tarjoaa lukijalle paljon vastauksia esitettyihin tapahtumiin.
Valitettavasti kirja ei kuitenkaan saavuttanut ainakaan minun kohdallani trillerimäisyyttä. Paikoitellen jännitys saattoi jopa hieman kohota, mutta itse luokittelisin tämän ennemminkin toiminnalliseksi draamaksi. Lukukokemuksena tämä oli "ihan ok", ei mitään maatamullistavaa mutta omassa genressään erilaista kuin mihin olen tottunut.Tästä trillerin puuttumisesta huolimatta kirja oli kuitenkin mukava lukukokemus, sillä se tarjosi minulle paitsi monisyisen tarinan ja mielenkiintoisen henkilöstön, myös karun opetuksen siitä mitä tapahtuu kun vainoharhaisuus ajautuu liian pitkälle, miten käy kun omasta mielestä keinoja hoitaa asioita ei enää ole.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti