Kirjoittaja: Max Manner
Kustantaja: Minerva Crime
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 441
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla
Kun kirjaston palautettujen jännityskirjojen hyllystä löytyy kirja, jonka kannessa komeilee Turun linna, lähtee se automaattisesti Turku-kirjallisuudesta innostuneen matkaan. Niinpä siis Max Mannerin uuden Annika Malm-trilogian aloittava teos K18 tarttui mukaani. Muistan kuulleeni kirjailijan nimen joskus muinoin, mutta en tienyt hänen kirjoittavan Turusta.
Rikosylikomisario Anna Mäki päätyy selvittämään yksikkönsä kanssa Turussa riehuvan paloittelusurmaajan tekosia. Surmaaja jättää jälkeensä ruumiinosia Aurajoen rannalle ja merkkaa teoksensa K18-tekstillä. Kuka on tämä murhaaja ja mikä on hänen motiivinsa? Murhien keskellä Anna yrittää luovia yksityiselämänsä sokkeloissa ja etsiä uutta verta tiimiinsä. Annika Malm on karannut edellistä elämäänsä Helsingistä Turkuun. Omalta osaltaan myös hän sotkeutuu murhajuttuun, mutta toisaalta hänen ongelmansa ovat paljon monisyisempiä.
Mannerin Turku-kuvaus on mukaansatempaava. Varsinkin keskusta sekä Ruissalo tuntuvat lähes todellisilta. Luin tätä bussissa, jolloin satuin usein juurikin esimerkiksi Wiklundin eteen tai vankilan ohitse kun niistä kirjassa puhuttiin, ja se kieltämättä lisäsi intensiteettiä. Manner saa myös henkilöhahmonsa mielenkiintoisiksi, ne eivät tyypillisen dekkarin tapaan ole karikatyyrejä, vaan elävät samantapaista arkea kuin lukijakin. Rakkauselämä, työkuviot ja ystävyyssuhteet rakentuvat poliisielämän ympärille sujuvasti, antaen kirjalle myös muun kuin dekkariulottuvuuden. Päädyin myös inhoamaan kirjan toista päähenkilöä, Annika Malmia, joka oli lähes joka vaiheessa lapsellinen tai typerä. Tämä tosin lienee myös tarkoituksena, sillä Annika ei kenenkään mielestä ole helppo ihminen.
Valitettavasti täytyy kuitenkin todeta, että en kuitenkaan tästä täysillä pitänyt. Alku oli lupaava ja piti kunnolla otteessaan, se antoi kunnon toivon myös sujuvasta lopusta. Keskivaiheella olin varma, että olen ratkaissut K18:n arvoituksen, mutta onneksi en ollutkaan oikeassa. Loppua kohden tarina, ja jännitys, kuitenkin laimeni, ja loppuratkaisut olivatkin mielestäni hieman latteita. Asetelmista olisi voinut saada vielä paljon enemmänkin jännitystä aikaiseksi. Paljon jäi myös auki; toki tämä oli trilogian aloitusosa, mutta auki jäi myös paljon sellaista, mihin tuskin enää seuraavissa osissa puututaan.
Arvosana: ***
Tavallaan pidin tästä ja en, mutta Mannerin viimeisin 13.huone on mielestäni häneltä tähän asti paras. K18 oli erityinen juuri Turun takia, mutta Manner on onnistunut uusimmassa korjaamaan jotain heikkouksiaan.
VastaaPoistaLuin kans tän kirjan tuossa taannoin, ja vähän mulle jäi kans sellanen vaisu olo kirjasta. Loppuratkaisu vähän hassu, ja Annika Malm ärsyttävä ja vähän epäuskottavakin. Annika Malm oli melkein kun ilmetty Lisbeth Stieg Larssonien kirjoista!
VastaaPoistaMinusta taas on kasvanut väistämättä pikku hiljaa uskollinen Manner-fani luettuani koko trilogian eli yhteensä tuon kirjahyllyssä komeilevan lähes 1500 sivua. MInusta kyseinen teossarja on kokonaisuutena ja etenkin kotimaiseksi ja turkulaiseksi tuotannoksi verrattain laadukas ja yltää ihan pohjoismaisiin mittoihin, johon olemme tottuneet vain ruotsalaisten ja norjalaisten kyydissä. Olin jopa kuuntelemassa Manneria syksyllä eräässä kirjastossa, jossa hän kertoili yli kaksi tuntia rennosti ja mukaansatempaavasti, jopa hauskasti värikkäästä kirjailijanurastaan. Selvisi samalla muuten sitten sekin mielenkiintoinen sivuseikka, josta Tuuliakin mainitsi : ettei Annikan "esikuvana" suinkaan ole ollut Lisbeth Salander vaan "Nikita" ranskalaiselokuvan punkkarityttösankari.
VastaaPoistaLeena, onkohan tuo 13. huone tämän trilogian päätösosa? Mukavaa tosin kuulla, että heikkouksista on opittu sarjan edetessä.
VastaaPoistaTuulia, Stieg Larssonia en olekaan lukenut, dekkarimaailmassa tosin taitaa nuo naishahmot olla aika samanlaisia, jos niille vähänkään luonnetta haluaa esitellä. Loppuratkaisu todellakin oli hieman hassu, ja yhdyn täysin myös mielipiteeseesi Annikasta.
Tea Turusta, voi olla, että tämä toimisi minuunkin paremmin, jos olisin lukenut koko trilogian peräkkäin. Näin yksinluettuna tämä oli aivan liian keskeneräinen ja täynnä aukkokohtia, jotka varmasti selittyvät kyllä tulevissa osissa. Äläkä nyt saa sellaista kuvaa tästä arvostelustani, ettenkö olisi pitänyt tätä hyvälaatuisena, sillä sellainen tämä ehdottomasti on. Pitänee oikeasti lainata vielä ne kaksi muutakin osaa ja katsella tätä sitten vielä sen jälkeen yhtenä kokonaisuutena.