lauantai 3. syyskuuta 2011

46/100: Roope Ankan elämä ja teot

Kirjan nimi: Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Times of Scrooge McDuck)
Kirjoittaja: Don Rosa, suomentaneet Jukka Heiskanen, Riku Perälä, Elina Toppari, Jussi Karjalainen, Markku Saarinen
Kuvittaja: Don Rosa
Kustantaja: Helsinki Media
Julkaisuvuosi: 1994-1996, suomennos 2001
Sivumäärä: 272
Lukulistalle: Miehen kirjahyllystä


Don Rosan toimittava Roope Ankan elämä ja teot päätyi lukulistalle rakkaan mieheni suosituksesta. Teos kattaa ajanjakson vuodesta 1877 aina vuoteen 1947 saakka, jolloin Aku ja pojat astuivat kuvaan. Tämä aikajakso on jaettu 12 lukuun, joista jokaisessa esitellään yksi tai useampi Roopen elämää mullistanut asia. Kirjan sivujen kautta pääsemme tutustumaan siihen, kuinka Roope aikoinaan päätyi Amerikkaan, miten hän tienasi ensimiljardinsa, millaisia rosvoja hän matkoillaan kohtasi, miksi hänestä tuli katkera vanha ankka ja näemme myös vilauksen Akun vanhemmista.

Mukaan on liitetty kattava alkupuhe Don Rosalta. Lisäksi jokaisen luvun jälkeen on esittely juuri kyseisestä luvusta, työprosessista ja siitä, mistä kaikkialta luvun tiedot on etsitty. Jokaisen esittelyn lopussa on myös D.U.C.K.-ilonpilaaja niille lukijoille, jotka eivät ole onnistuneet löytämään Don Rosan tavaramerkkiä itse (kuten minä suurimmissa osassa tapauksia). Rosa kertoo, että hän on käyttänyt tarnoissaan ainoastaan niitä faktoja, jotka Carl Barks on omissa luomuksissaan esittänyt - huomiotta on siis jätetty suurin osa niistä "faktoista", joita muut akkaripiirtäjät tarjoavat Roopen elämästä. Lukiessa huomasikin kyllä, että lähes jokainen tieto oli entuudestaan tuttu jostakin aiemmin lukemastani Aku Ankasta, mutta tällainen kronologinen kokoamateos on huomattavasti parempi tiedon hahmottamisen ja seurausten tajuamisen kannalta.


Itse lukiessani Aku Ankkoja harvemmin kiinnitän tarkempaa huomiota itse piirroksiin. Kyllähän minä kuvat katson, mutta olen liian romaanilukija sarjakuviin; toimintahan tapahtuu tekstissä, mitä sitä turhia kuvia katselemaan. Tätä lukiessa huomioni kuitenkin kiinnittyi väkisin myös kuvitukseen, sillä onhan Don Rosan kuvitus aivan jotakin muuta kuin tyypillistä akkarikuvitusta. Värimaailma on lumoava, yksityiskohtia on runsaasti ja ankatkin näyttävät aivan erilaisilta Rosan kynästä. Onko teillä yhtä oikeaa akkaripiirtäjää? Vai iskeekö Rosan tyyli ollenkaan?

Kaiken kaikkiaan tämä oli valloittava lukuelämys ja suosittelen tätä todellakin kaikille niille, jotka ovat elämässään lukeneet edes yhden Aku Ankan. Ja jos olet joskus haaveillut sarjakuvapiirtäjän ammatista, saatat jopa saada tästä teoksesta mukaasi vinkin taikka kaksi.

Arvosana: ****½

5 kommenttia:

  1. Olisipa ihanaa lukea Aku Ankkaa taas pitkästä aikaa. Luin pienempänä jonkin verran Akkari-lehtiä ja isän kokoelmakirjoja, mutta siitä on vuosia. Miehelleni annoin joulukokoelman muutama vuosi sitten, sen voisin tänä jouluna lukea ja fiilistellä Ankkalinnan meininkiä:)

    VastaaPoista
  2. Minullakin oli pitkä tauko edellisestä Aku Ankasta kun tähän tartuin. Todellakin oli mukava fiilistellä ja nyt jaksoi lukea nekin tarinat, jotka ei aina akkariähkyssä olisi iskeneet. :)

    VastaaPoista
  3. Olen ihan rakastunut Rosaan!!! :) Kaikki kirjat löytyvät omasta hyllystäni.

    Pienenä (ja vähän isompanakin) jokaviikkoinen Aku oli odotettu tapaus, mutta kun meille pari vuotta sitten tuli jokin tarjouspätkä lehdestä, niin jouduin kyllä toteamaan etteivät useimpien nykypiirtäjien tuotokset kiinnostaneet tippaakaan. Mutta onneksi on Rosa!

    VastaaPoista
  4. Kirjoista, joita en itse ole lukenut, en voi yleensä sanoa mitään, mutta kissamannekiinisi ovat oikeita sydämen valloittajia! Aku Ankan kaarti on sentään minullekin tuttua sarjakuvaa, josta olen ainakin lapsena tykännyt.

    VastaaPoista
  5. Satu, kieltämättä nyt kun ajattelee, niin eipä kyllä minunkaan kovin iske nykypiirroslinja Aku Ankoissa. Jotenkin ankatkin ovat kamalan selkeitä ja aivan liian pastellisia, jos esim. Rosaan vertaa.

    Marleena, se onkin vaikeaa kommentoida, jollei ole kirjaa lukenut. Ja nämä minunkaan luettavat harvemmin aivan massaa ovat. Kissoille välitän terveiset. ;)

    VastaaPoista