tiistai 7. elokuuta 2012

Käsi kädessä - kirjoituksia sota-ajasta

Kirjan nimi: Käsi kädessä - korillinen novelleja ja runoja
Kirjoittaja: OrvoKit-kirjoittajaryhmä
Kustantaja: Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry, toimittanut Hanna Matilainen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 131
Lukulistalle: Pyydetty kappale Hanna Matilaiselta


Kun Morren maailman Hanna mainitsi Facebookissa toimittamastaan sotaorpojen antologiasta, Käsi kädessä, innostuin heti ja ilmoitin itseni kiinnostuneiden jonoon. Tämä tipahtikin jo toukokuun alussa postilaatikosta, mutta pääsin lukemaan sitä vasta aivan toukokuun lopussa ja kirjoittamaan sitiä vasta nyt.

Odotin ehkä hieman erilaista opusta kuin minkä lopulta sain. Kuvittelin sodan olevan suuremmassa ja tarkemmassa roolissa kirjoitelmissa, mutta niin ei sitten ollutkaan. Käsi kädessä pitää siis sisällään OrvoKit-kirjoittajaryhmän novelleja ja runoja. Sotaorpous on toki kantava teema läpi koko teoksen, mutta usemmasta tekstistä teema pitää lukea rivien välistä; haavekuvana tai kipeänä muistona.

Tarnoista ja runoista pystyy aistimaan niin ilon kuin surunkin. On tarinoita rakkauden löytämisestä ja sen menettämisestä, muistoja isistä, kertomuksia vanhempien uusista puolisoista. On aikuisiän muisteloita ja paluuta lapsuuteen. On muistokirjoituksia sodan uhreille ja kuolleille isovanhemmille. Vaikka moni teksti kumpuaa mollivoittoisena, on niissä lopullisesti kuitenkin iloinen sävy. Elämä on jatkunut, vaikka sota-aikana siihen saattoikin olla vaikea uskoa.

Pidin tämän lukemisesta, vaikka sei ei ennakko-odotuksia vastannutkaan. Kuitenkin, tällä tavalla tämä kyllä oli kevyempi teos kuin se olisi ollut täydellisenä sotaorpouden muistelmateoksena. Nyt minä en lukijana saanut sotaähkyä, surkutteluähkyä enkä novelliähkyä, sillä novellit ja runot seurasivat toisiaan hyvässä järjestyksessä ja mukana oli niin paljon kaikkea muutakin kuin sotaa.

Suosittelen kaikille niille, joilla on jonkinlaista kosketuspintaa sota-aikaan vaikkapa oman sukulaisen tai tutun kautta. Minulle, joka ei juurikaan ole kuullut tuttujen suusta sotatarinoita, ja joka ei ole siten tietoinen kaikista kauheuksista, tämä ei ollut niin omakohtainen. Välillä minun olikin vaikeampi löytää sotaorpoutta tai ylipäätänsä sotaan liittyvää materiaalia teksteistä, mutta toisaalta päättelin että sota-aikaan liittyvät yös ne asiat, jotka eivät suoranaisesti sotaa olleetkaan. Tämä jätti minut kuitenkin hieman kylmäksi, vaikka tämän parissa muutaman illan hyvin viihdyinkin, omakohtaisemmalla kokemuksella tämä olisi ollut vielä antoisampi.

4 kommenttia:

  1. Kissa kiinnitti huomioni, aivan kuin minun Bomoni <3

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä on hyvä arvio kirjasta, jota en ole lukenut. Sotaorpous on varmasti kipeä asia, jota ei ole varmastikaan purettu ja tämä voi olla kanava käsitellä tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen on ainakin minulle hyvä purkautumiskanava. Siksi toivonkin, että näiden tarinoiden tuottaminen on helpottanut kirjoittajiaan edes vähän. Ja mahdollisesti on luonut helpotusta myös heille, jotka ovat samoja asioita kokeneet ja päässeet nyt niistä lukemaan.

      Poista