sunnuntai 11. syyskuuta 2011

49/100: Halkaistu varakreivi

Kirjan nimi: Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato)
Kirjoittaja: Italo Calvino, suomentanut Jorma Kapari
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1952, suomennos 1970
Sivumäärä: 115
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Italo Calvino on jälleen niitä kirjailijoita, joihin halusin tutustua heti kun hänestä muutaman blogauksen luin. Siksi ei ollutkaan vaikea päätös napata kirjaston palautettujen hyllystä Halkaistu varakreivi mukaan luettavaksi. Tämä viihdytti minua hyvin muutamana aamulla koulumatkalla, toisaalta harmi että tämä tuli luettua bussissa, sillä osa nauruvaroista jäi nyt käyttämättä.

Kaikki alkaa siitä kun varakreivi Medardo halkeaa sodassa turkkilaisia vastaan. Vain toinen puolikas löytyy, jonka lääkärit ihmeen kautta saavat pysymään hengissä. Toisesta puolikkaasta ei ole minkäänlaisia havaintoja. Aikoinaan halkaistu Medardo palaa kotikyläänsä ja pian kyläläiset saavat huomata, että tuossa puolikkaassa ei ole mitään hyvää; tämä puolikas on Medardon paha, joka antaa käsittämättömiä rangaistuksia ja huvittelee halkaisemalla kaikkea kukista ja puista aina eläimiin saakka. Pahuuskaan ei kuitenkaan ole ikuista kun Medardon hyvä puolikas päätyy myös lopulta kylään. Kyläläiset kuitenkin huomaavat pian, että hyvä ei olekaan aina se paras ratkaisu. Lopulta tarvitaan paimentyttö Pamelan apua, jotta kaikki on taas mallillaan.

Halkaistu varakreivi on satiirinen, absurdi ja paikoitellen hauska aikuisten satu. Synkkyydessään ja julmuudessaan se on lähes Grimmin veljesten veroinen, mutta loppuratkaisultaan ennemminkin nykyaikainen. Tarinan lomaan on kätketty aimo annos nokkelia havaintoja yhteiskunnasta ja mustavalkoisesta elämästä. Jos tämä jotain opettaa niin sen, että elämä on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.

Calvinon kieli on leikittelevää, mukaansatempaavaa ja helppoa. Tempo ja sävy muuttuu sen mukaan ollaanko sotatantereella, toimiiko kertojana lapsi vai kuvataanko Medardon julmia tekoja. Sadunomaisuus nousee esiin varsinkin niissä kappaleissa, joissa Medardon sukulaispoika toimii kertojana. Kaiken lisäksi tämä oli nopealukuinen, tästä ei riittänyt kuin pariksi bussimatkaksi. Jos muut Calvinot ovat samankaltaisia, niin tässä ilmoittautuu vakituinen lukija.

Arvosana: ****½

2 kommenttia:

  1. Tämä on ainoa Calvinon kirja, jonka olen lukenut ja minäkin pidin tästä paljon! Jostain syystä odotin jotain raskasta ja vaikeaa, mutta tämä olikin yllättävän hauska. :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin yllätyin positiivisesti tämän kirjan helppoudesta ja hauskuudesta. Tiedä taas mistä tuo epäluulo siitä, että Calvino olisi raskasta ja vaikeaa on tullut (ehkä osittain hänen astetta oudommat kirjojen nimet tähän vaikuttavat), mutta todellakin kannattu uskaltaa tarttua kirjaan ennakkoluuloistaan huolimatta. :)

    VastaaPoista