lauantai 17. syyskuuta 2011

51/100: Manillaköysi

Kirjan nimi: Manillaköysi
Kirjailija: Veijo Meri
Kustantaja: Seven
Julkaisuvuosi: 1957
Sivumäärä: 170
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Manillaköysi on Veijo Meren varmasti kuuluisin teos, oman selkeän tyylinsä edustaja. Meri onkin yksi suomalaisen modernismin merkittävimpiä kirjailijoita. Hän myös loi oman tyylin ja rakenteen, joka etäännytti hänet perinteisen suomalaisen proosan valtalinjasta.

Manillaköysi on kertomus Joose Keppilästä, joka jatkosodan aikaan löytää huoltotieltä manillaköyden, kuljettaa sen korsuun ja sitoo sen ympärilleen lomakuljetuksen ajaksi, tarkoituksenaan viedä se kotiinsa. Junamatka on kuitenkin pitkä ja köysi kireä. Matkan aikana kerrotaan montakin tarinaa rintamalta Joosen joutuessa vaikeuksiin köytensä vuoksi. Oikealla asemalla tuttu ratavahti saattaa Keppilän isännän pois junasta ja tämä lähtee hoippumaan peltojen läpi kotiaan kohti. Kotona häntä on vastassa järkyttynyt perhe, mutta illan tullen on kuitenkin vielä aika muutaman rintamatarinan.

Odotin aivan erilaista romaania. Kuvittelin, että nimensä mukaisesti päähuomio olisi manillaköydessä ja hassuissa sattumuksissa sen ympärillä. Lopulta sillä olikin lähes olematon merkitys; varsinkin juonen kannalta. Pääosan romaanista saakin junassa kerrotut tarinat rintamalta, jotka toki filosofisilla pohdinnoillaan saavat lukijan ajattelemaan, mutta eivät valitettavasti tee kovin suurta vaikutusta lukijaan, joka ei niinkään sotajutuista innostu.

Meren kieli on kaunista, paikoitellen jopa runollista. Meri ei niinkään keskity ympäristön kuvailemiseen vaan ajatuksiin ja tapahtumiin. Nasevilla huomioillaan hän saa kertomukset eläviksi ja maalattua tapahtumat lukijan verkkokalvoille. Moderni ote välittyy lukijalle edelleen viidenkymmenen vuoden jälkeenkin. 

Valitettavasti kaunis kielikään ei poista sitä tosiasiaa, että en juurikaan nauttinut lukukokemuksesta. Ei tässä mitään suurta vikaa ollut, mutta toisaalta mikään asia ei myöskään noussut normaalin lukukokemuksen yläpuolelle. Suurin vika taisikin olla lukijassa, joka odotti saavansa huumoria ja seikkailua, mutta saikin sotaa; genreä, jonka parissa viihtyy harvoin. Jollekin muulle tämä olisi takuulla ollut hyvä lukukokemus, minulle tämä oli nyt vain ihan ok.

Arvosana: ***

4 kommenttia:

  1. Koko luokkamme luki tämän lukiossa. En tiedä vaikuttiko asiaan pakko vai mikä, mutta lukeminen tuntui tervanjuonnilta. En ole sen jälkeenkään rohkaistunut lukemaan mitään Mereltä.

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä on hieno tarina. Jotenkin ihmisluonto pääsee siinä alastomana esiin.

    Ymmärrän silti hyvin Lukutoukkaa. Ei tämä välttämättä lukiolaisiin kolahda!

    VastaaPoista
  3. Lukutoukka, muistan itsekin että lukion pakkolukemiset olivat suurimmalta osalta juurikin tervenjuontia. Siinä olen myös Paulan kanssa samaa mieltä, että lukiolaiset saattavat muutenkin olla ehkä hieman väärä kohderyhmä; ellei sitten luokka ole täynänsä historiasta kiinnostuneita opiskelijoita.

    Nämä klassikot edelleen tuntuvat olevan eniten niitä, jotka jakavat mielipiteitä. Taaskin harmittaa, että en päässyt tähän kunnolla mukaan, vaikka toki hyvin tässä ihmisluontoa kuvataan. :)

    VastaaPoista
  4. Mitenkään en saa Manillaköyden sivunumeroiksi 170 sivua, korkeintaan 100

    VastaaPoista