maanantai 31. tammikuuta 2011

9/100: Kylpyhuone

Kirjan nimi: Kylpyhuone (La salle de bain)
Kirjoittaja: Jean-Philippe Toussaint, suomentanut Mirja Bolgár
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1985, suomennos 1987
Sivumäärä: 113
Lukulistalle: Kierrätyskeskuksen ilmaislaatikosta



Jean-Philippe Toussaint on belgialainen kirjailija ja elokuvantekijä. Hän on voittanut urallaan kaksi Prix-palkintoa ja hänen kirjojaan on käännetty yli 20 eri kielelle. Kylpyhuone on miehen esikoisteos, joka on toteutettu hyvin rohkealla tavalla. Kirja on jaettu kolmeen lukuun (Pariisi, Hypotenuusa sekä Pariisi) ja jokainen kappale on erotettu enterillä sekä numeroitu.

Kirjan päähenkilönä on pariisilainen nuori mies, joka päättää muuttaa asumaan kylpyhuoneeseen, jossa hän saa mietiskellä ja filosofoida rauhassa. Miehen tyttöystävä Edmonsson on hyvin ymmärtäväinen ja jaksaa tämän oikkujen lisäksi vielä pyörittää osapäiväisesti myös taidegalleriaa.

Pian kertojaminä tajuaa, että hän ei voi tuhlata koko elämäänsä kylpyhuoneessa. Ensin hän lähtee kiertämään ympäri asuntoa ja pian hän poistuu maasta aina Venetsiaan asti. Venetsiassa hän kulkee katuja pitkin, asuu hotellissa ja ostaa lasten tikkataulun. Jossain vaiheessa hän myös muistaa kertoa tyttöystävälleen asiasta ja saa tämän houkuteltua Venetsiaan. Onnettoman sattumuksen jälkeen Edmonsson lähtee takaisin Pariisiin ja kertojaminä asettuu asumaan sairaalaan. Lopuksi palataan sinne, mistä kaikki alkoikin. Toki näiden seikkailujen välissä saamme lukea kertojaminän ajatusvirtaa ja irtonaisia muistelmia asiaan yleensä mitenkään liittymättä.

Rehellisesti sanottuna en edelleenkään tiedä mitä mieltä tästä olin. Toisaalta tämä oli oikein mielenkiintoinen lukukokemus, varsinkin kun kaiken ajattelutyön sai jättää muiden huoleksi. Toisaalta taas tämä on ehkä oudoin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Tämä on ajatusvirtaa parhaimmillaan, sanoja sanojen perään, lauseita peräkkäin. Pitkiä ja lyhyitä kappaleita, jotka luovat kirjalle kepeän tunnelman. Ja kepeähän tämä onkin, mutta toisaalta niin vaikeasti lähestyttävä. Takakansiteksti lupaa kirjan olevan "pelkistetty tarina, joka on täynnä ovelaa huumoria sekä teräviä havaintoja elämästä ja ihmisistä". "Rivien välissä se jättää runsaasti liikkumatilaa lukijalle itselleen." Rehellisesti sanottuna en kylläkään tavoittanut kirjasta mitään edellämainituista asioista. Ehkäpä tämä kirja oli liian ovela minulle tai sitten outoudellakin on rajansa.

Arvosana: **-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti