11/100: Oma taivas

Kirjan nimi: Oma taivas (The Lovely Bones)
Kirjoittaja: Alice Sebold, suomentanut Pirkko Biström
Kustantaja: WSOY-pokkari
Julkaisuvuosi: 2002, suomennos 2003
Sivumäärä: 408
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Oma taivas on Alice Seboldin vahva esikoisteos. Kirjasta tuli nopeasti best-seller. Teoksellaan Sebold voitti myös vuoden 2003 American Booksellers Associationin Book of the Year Award for Adult Fiction-palkinnon. Peter Jackson tarttui aiheeseen vuonna 2009 ohjaamalla teoksen valkokankaalle.

Kirjan päähenkilönä ja kertojana toimii 14-vuotias Susie Salmon, joka on jo kirjan alkaessa, lumisena joulukuun 6. päivänä, kuollut. Aluksi tutustumme olosuhteisiin, jotka johtivat Susien kuolemaan. Susie kertoo, kuinka naapurin herra Harvey houkutteli hänet maissipellolle rakentamaansa bunkkeriin, tarjosi coca-colaa, raiskasi ja hävitti ruumiin pilkkomalla sen kappaleiksi. Ensiksi hän säilyttää Susien ruumista omassa talossaan, mutta siirtää sen pian kassakaapissa maavajoamalle, joka on kyläläisten yleinen kaatopaikka. Hän jättää kuitenkin jälkeensä pieniä merkkejä Susiesta, jotka luovat löytäjille jonkinlaista toivoa tytön ruumiin löytymisestä. Ajan mittaa maissipellolta löytyykin niin Susien koulukirjoja kuin tämän käsivarsikin. Muut osat tytöstä ovat kuitenkin hävinneet.

Susien surmaa alkaa tutkia niin Len Fenerman, poliisietsivä, Susien isä ja sisar sekä tietämättään myös Ruth Connors, joka on tiedostamattaan Susien kanssa jonkinlaisessa yhteydessä koko ajan. Susien isä Jak keksiikin pian, että murhaaja on ollut heidän naapurinsa George Harvey, mutta poliisit ovat voimattomia todisteiden puuttuessa. Jack kertoo epäilyistään myös muille perheenjäsenille, mutta ainoastaan Lynn-mummi ja Susien pikkusisko Lindsey tuntuvat uskovan häntä. Pian myös Lindsey sotkeentuu murhaajan etsintään auttaen isäänsä. Vaikka uusia todisteita löytyykin vähänlaisesti luottaa perhe siihen, että juttu ratkeaa vielä joskus.

Susie seuraa tätä kaikkea taivaasta käsin, seuranaan uusi ystävänsä Holly ja neuvonantajansa Franny. Susien epätoivo on suuri kun hän tajuaa, kuinka hänen murhaajansa jatkaa normaalia elämää, kuinka tämä välttää poliisin kerta toisensa jälkeen ja kuinka hänen isänsä on onneton, koska ei mitenkään pysty hyvittämään murhamiestä Susielle. Pian Susien muisto muuttuu legendaksi ja Susie saa seurata, kuinka hänen luokkatoverinsa siirtyvöt lukioon, valmistuvat ja lähtevät opiskelemaan yliopistoon. Hän näkee, kuinka hänen vanhempiensa avioliitto murenee pala palalta, kuinka hänen äitinsä lopulta sortuu ja aaveita karatakseen lähtee Kaliforniaan, kuinka hänen pikkuveljensä Buckley kasvaa ja tuntuu katkeralta, miten hänen nuoruudenihastuksensa intialainen Ray koettaa jatkaa elämäänsä, kuinka Ray ja Ruth löytävät toisensa ja miten hänen pikkusisarensa kasvaa ensin nuoreksi, sitten nuoreksi naiseksi ja lopulta aviovaimoksi ja äidiksi.

Susien taivas on lohdullinen, täynnä toivoa kaikille meille, jotka olemme maan päällä. Susie kuvailee taivaan monikerroksiseksi paikaksi, joka on jokaiselle juuri omanlaisensa. Siellä voit asua juuri sellaisessa talossa kuin tahdot, syödä vaikka joka päivä omenoita ja tarkkailla maailman menoa. Ja saatatpa päästä jakamaan taivaasi sellaisen kanssa, jolla on sinun kanssasi samanlaiset mieltymykset.

Minusta teos oli kokonaisuudessaan ihana - vaikka aihe raskas olikin. Kerronta on rauhallista ja kuvailua on paljon, varsinkin taivasjaksoissa. Tämä kokonaisuus luo lukijalle sadunomaisen tunnelman raskaan aiheen keskelle. Toki Sebold sortuu myös kliseisiin, mutta annettakoon se anteeksi esikoiskirjailijalle.

Arvosana: ****½

Lukupiirin mielipiteitä:

• Kaikki pidimme kirjasta kokonaisuudessaan. Vaikka kirja olikin aihepiiriltään raskas, välittyi siitä kuitenkin myös taivaan ihana ilmapiiri. Tosin kritiikkiä tuli murhan yllättävästä kuvailusta, kaikki eivät olleet varautuneet sellaiseen kuvailun suoruuteen.
• Henkilöhahmoista suosikeiksi nousivat ilman muuta Lindsey sekä isoäiti. Toisaalta taas Susien äidin toiminta herätti kummastusta jokaisessa lukijassa. Myös isän käytöstä pohdittiin.
• Muutenkin ylimääräistä suhdesotkua kommentointiin, sen olisi voinut jättää vallan mainiosti pois ilman, että tarina olisi siitä juurikaan kärsinyt.
• Miinusta kirja sai paitsi kliseiden myös loppupuolella tapahtuneen "vaihdoksen" vuoksi. Kukaan meistä ei kieltänyt sitä, etteikö se olisi ollut kaunis kohta, mutta se oli tunnelmaltaan aivan erilainen kuin sitä ympäröinyt kohta ja tuntui siten kamalan irtonaiselta. 
• Lisäksi poliisien yleinen munattomuus ihmetytti, tuntui kuin kaikkia oltaisiin aliarvioitu ja vihjeitä jätettiin huomiotta vain siksi, että joitakin henkilöitä ei pidetty ehkä aivan täysijärkisinä.